Arviolta 44 %:lla 65 vuotta täyttäneistä suomalaista on alentunut luuntiheys. Hauras luusto murtuu herkästi arjen tilanteissa, kuten kaatumistapaturmissa. Lisäksi osteoporoottinen murtuma on usein sirpaleinen ja luutuu hitaasti. Murtumat heikentävät toimintakykyä ja voivat vammauttaa. Lonkkamurtuman saaneista joka viides kuolee vuoden sisällä murtumasta.
Osteoporoosi aiheuttaa vuosittain arviolta 50 000 murtumaa. Osteoporoottisen murtuman saaneella on 2–4-kertainen riski saada uusi murtuma. Suomessa hoidetaan murtumat hyvin, mutta liian usein osteoporoosin hoito unohtuu tai toteutuu vain osittain. Kuten kaatumistapaturmien myös murtumien ilmaantuvuus kasvaa voimakkaasti väestön ikääntyessä.
Osteoporoosin asianmukainen hoito on hyvin tehokasta. Hoitosuosituksen mukaan ”… jokaisen murtumapotilaan osalta on mietittävä osteoporoosin mahdollisuutta, ja sitä epäiltäessä potilas tulee ohjata osteoporoosin jatkoselvittelyyn ja hoitoon”. Osteoporoosin hoito on myös yksi lonkkamurtumien ehkäisykeino.
Osteoporoosi on potilaan kannalta haastava sairaus, sillä oireita ei ole ilman akuuttia murtumaa. Osteoporoosin hoidon tehoa potilas ei itse havaitse ja hoito vaatii yleensä sitoutumista loppuelämän kestäviin elintapamuutoksiin ja monesti myös lääkehoidon.
Etelä-Pohjanmaan alueella oli vuonna 2024 yli 52 000 65 vuotta täyttänyttä, joista arviolta lähes 23 000:lla oli alentunut luuntiheys ja joilla oli 2 152 kaatumishoitojaksoa ja 310 lonkkamurtumaa.
Luustoliiton alkukesällä 2025 toteuttaman valtakunnallisen potilaskyselyn (N=907) mukaan (kyselyn raportti luustoliitto.fi/potilaskysely): Vain 52 %:lle osteoporoosidiagnoosin saaneista kerrottiin, mitä osteoporoosi tarkoittaa, vain 50 % sai ohjausta osteoporoosin hoitamiseen, vain 25 % sai kuulla lääkehoidon mahdollisista haittavaikutuksista.
Osteoporoosin hoidon onnistumisen kannalta on tärkeää, että alueella on toiminnassa oleva osteoporoosin hoitoketju, jossa huomioidaan hoidon kokonaisuus murtumapotilaiden seulonnasta alkaen sekä perusterveydenhuollon keskeinen rooli ja jossa tuetaan potilasta hoitamaan itseään. Hyvin toimiva hoitopolku vaatii myös vastuuhenkilöt sekä jatkuvaa asiaan liittyvää viestintää sekä polun ylläpitoa ja kehittämistä.
Väestön ikääntyessä osteoporoosi murtumineen tulee olemaan haaste lisääntyvän akuutti- ja pitkäaikaishoidon vuoksi. Näin säästetään yhteiskunnan resursseja, vähennetään kaatumishoitojaksoja ja lonkkamurtumia ja osteoporoosia sairastavilla on mahdollisuus ikääntyä kotonaan nykyistä toimintakykyisempänä.