Oslossa on rakennettu kokonaisia uusia asuinalueita keskustan rannoille. Kaupungissa voi tutustua taidehistorian suuriin nimiin, joiden kärjessä on tietysti Edvard Munch.
Oslon keskustan kaupunkikuva yllättää. Siinä ei juuri näy vanhoja rakennuksia, sillä norjalaisilla on ollut kova into rakentaa öljyrahoillaan paljon uutta: futuristisia toimistorakennuksia, arkkitehtonisia kulttuurirakennuksia ja hulppeita uusia kerrostaloja veden äärelle.
Osa on pysäyttävän upeita, toiset vähemmän onnistuneita. Rakennustyöt tuovat joka tapauksessa levottomuutta ja keskeneräisyyttä ja sekoittavat myös liikennettä. Turistia harmittaa, kun bussi ei juuri nyt kuljekaan sieltä, mistä kartan mukaan pitäisi.
Vanhoja, arvokkaita kivitaloja ja perinteisiä norjalaisia puutaloja näkee keskustan ulkopuolella, esimerkiksi istuessa ratikassa matkalla Vigelandsparkeniin.
Vigelandin puisto on Oslon tunnetuin ja suosituin nähtävyys. Siellä on yli 200 kivi- ja pronssiveistosta, jotka Gustav Vigeland teki 1920–40-luvuilla. Ihmishahmot eivät ole perinteisen kauniita, vaan vaikutelma on groteski – ja samalla hyvin vaikuttava.
Suuri puisto on myös oslolaisten suosittu vapaa-ajanviettopaikka.
Oslon tunnetuin taideaarre on Edvard Munchin Huuto. Siitä on kaupungissa kaksi versiota, jotka ovat ainoat olemassa olevat öljyvärimaalaukset. Toinen kuuluu Nationalgallerietille ja toinen Munch-museolle.
Monelle voi tulla pettymyksenä, että Huuto ei ole esillä Munch-museossa. Siihen on kuitenkin selvä syy. Taulu varastettiin sieltä vuonna 2004 ja saatiin takaisin kaksi vuotta myöhemmin huonossa kunnossa.
– Siinä oli huomattavia kosteusvaurioita ja paljon muitakin vaurioita, mutta se ei kuitenkaan ole heikentänyt sen voimaa, kertoo Marius Aronsen museosta.
Teoksen kunto ei salli sitä, että se olisi esillä pysyvästi. Kosteusvaurioita ei pysty korjaamaan.
– Museo testasi laajasti eri menetelmiä, mutta totesimme, että sitä on mahdoton korjata turvallisesti.
Munch-museo sijaitsee tällä hetkellä keskustan ulkopuolella, mutta uusi suuri museorakennus keskustan ranta-alueelle valmistuu vuonna 2020.
Huudon näkee takuuvarmasti ydinkeskustassa olevassa Nasjonalgallerietissa, jossa yksi huone on pyhitetty Munchin teoksille. Kuuluisan maalauksen edessä pyörii turistiryhmiä, varsinkin Aasiasta.
Huudon lisäksi on esillä muitakin näyttäviä Munchin maalauksia, kuten Tytöt sillalla ja Juhlien jälkeen.
Kansallisgalleriassa kannattaa ehdottomasti tutustua myös muihin osastoihin. Kokoelmiin kuuluu eurooppalaisen taidehistorian suuria nimiä, kuten Delacroix, Monet, Manet, Cézanne ja Matisse.
Turistia viehättää ja kiinnostaa kuitenkin eniten norjalainen taide, erityisesti 1800-luvun lopun rehevät kansan- ja maalaiselämän kuvaukset.
Astrup Fearnley on yksityinen nykytaiteen museo. Sen taustalla on säätiö, joka on saanut varansa laivanvarustuksesta ja rahdista.
Jo arkkitehti Renzo Pianon lasista, puusta ja teräksestä suunnittelema museorakennus on vaikuttava. Sisällä on nykytaidetta suurenkin yleisön makuun: kokoelmiin kuuluu muun muassa Damien Hirstin, Jeff Koonsin ja Anselm Kieferin teoksia. Vaihtuvat näyttelyt on tehty taiten.
Astrup Fearnley sijaitsee uudella, saarelle ja osittain veden päälle rakennetulla, Tjuvholmen-alueella keskustassa. Sinne kävellessä voi ihmetellä moderneja kerrostaloja. Jokaiseen asuntoon kuuluu hulppea parveke merinäköalalla, ja ulko-ovelta pääsee suoraan omalle venelaiturille.
Kaupungin ehto 1 500 asukkaan luksusasuinalueen rakentamiselle oli se, että sinne pitää tehdä myös yleisölle avoin kohde, jottei siitä tule pelkkä suljettu yksityinen alue. Museosta, sen ravintoloista ja viereisistä puistosta ja rannasta onkin tullut oslolaisten suosittu vapaa-ajanviettopaikka.
Laura Krohn
Juttu on julkaistu lehdessä 4. elokuuta 2017.
