Milloin olet leikkinyt viimeksi? Kun lapset olivat pieniä, heidän kanssaan tuli tempauduttua itsekin leikkeihin. Sen jälkeen se on jäänyt arjen, huolten ja velvoitteiden vyöryessä päälle.
Leikkiminen on hauskaa ja vapauttavaa ihan kaikenikäisille. Lauantaina vietettävä leikkipäivä on siitä hyvä muistutus.
Lapsille leikkiminen on luontaista, mutta ei sekään kai ole enää niin itsestään selvää. Asiantuntijan otetta tarvitaan siihenkin.
Vähän huvitti, mutta hieman myös kauhistutti, kun luin, että Vaasan kaupunki kouluttaa leikkitutoreita jokaiseen päiväkotiin. Eivätkö lapset osaa enää leikkiä ilman, että tarvitaan leikkitutor heitä siinä ohjaamaan?
Omia lapsia seuratessani kävi ilmiselväksi, että lapset ovat onnellisimmillaan leikkiessään. Oli mukava kuunnella ja katsella, kun he uppoutuivat milloin mihinkin leikkiin. Silloin oli kaukana kavala maailma ja aikuiselämän paineet, johon yhä nuoremmatkin tempautuvat.
Alakoululaisena lapsi latasi puhelimeensa juuri ilmestyneen suomalaisen pelisovelluksen, Hay Dayn. Se on mobiilipeleistä harmittomin, sillä siinä hoidetaan maatilaa, kasvatetaan vihanneksia ja ruokitaan eläimiä.
Videopelien koukuttavuus kävi nopeasti ilmi. Maatilan hoito muuttuikin stressaavaksi. Yhtenä aamuna, kun olisi pitänyt lähteä kouluun, lapsi tuhersi itkua, että ei voi, kun on niin monta maatilan hommaa vielä tekemättä.
Silloin huokaisin syvään, ja kaipasin aikaa, kun lastenhuoneeseen levitettiin muovieläinfarmi.
Lopulta poistimme sovelluksen, joka oli pienelle mielelle siinä vaiheessa liikaa. Myöhempinä vuosina samaisesta pelistä on ollut kovastikin iloa.
Me 1970–80-luvuilla lapsuutemme viettäneet muistamme hyvin, kuinka päivät kuluivat pihalla koulun jälkeen pihaleikeissä.
Se on mennyttä maailmaa. Leikki on siirtynyt sisätiloihin, ja osittain ruudun ääreen.
Tähän lehteen kävimme haastattelemassa Suvilahden koulun ykkösluokkalaisia leikeistä (s. 4–5). Oli mukava huomata, kuinka innokkaasti he leikkivät erilaisia ohjattuja leikkejä, kuten pizzalähettiä.
Välituntisin vielä leikitään ulkona spontaaneja yhteisleikkejä, mutta kotona leikit ovat enimmäkseen sisällä. Ja aika varhain pelit imaisevat varsinkin pojat mukaansa.
Vuorovaikutusta on toki ilman fyysistä läsnäoloakin, mutta se ei välttämättä kasvata samanlaisia tunnetaitoja.
Lasten liikkumattomuus on myös huolestuttavaa. Monet leikit vahvistavat lihaksia ja kehittävät koordinaatiota. Millaisia vaivoja nykylapsilla on vanhetessaan?
Ei leikin digitalisoituminen tietenkään mikään mörkö ole. Siitä vakuutuin, kun luin Mannerheimin Lastensuojeluliiton leikkipäivän nettisivuilta artikkelin teknologisoituvasta leikistä. Nykypäivän leikki tapahtuu yhdessä lelujen, pelien, sovellusten ja jopa internetiin yhdistettyjen leikkikalujen kanssa.
Ymmärtääksemme sitä meidän aikuistenkin tulisi tutustua ennakkoluulottomasti leikin muuntuviin maailmoihin, jossa yhdistetään perinteisiä leikkivälineitä ja uusia digitaalisia teknologioita.
Mutta lähdetään siinä välissä kuitenkin porukalla ulos leikkimään jotain hauskaa, vaikkapa banaanihippaa, peiliä tai sardiinipurkkia (oma suosikkini). Ideoita voi hakea sivustolta leikkipankki.fi, jossa on esiteltynä yli tuhat leikkiä!