Hyvinvointialueet ovat ajautuneet vakavaan talouskriisiin. Monilla alueilla rahat eivät enää riitä lakisääteisten sosiaali- ja terveyspalvelujen turvaamiseen. Viimeisin osoitus tilanteen vakavuudesta on hallinto-oikeuden päätös Etelä-Karjalan hyvinvointialueen lainvastaisesta budjetista.
Rahoituslaki, jolla hyvinvointialueiden taloutta säädellään, on laadittu aivan toisenlaisiin olosuhteisiin kuin missä nyt elämme. Muun muassa inflaatio, palkkaratkaisut ja vuokralääkärien kustannukset ovat nostaneet menoja rajusti, mutta laki ei riittävästi huomioi tätä muutosta. Se pakottaa alueet tekemään päätöksiä, jotka voivat olla ristiriidassa perustuslain kanssa.
Orpon hallitus ei voi enää seistä tumput suorina ja syyttää edeltäjiä. Hallitus on ollut vallassa jo yli kaksi vuotta, joten aikaa on ollut rutkasti korjata lakia ja tukea hyvinvointialueita. Sen sijaan hallitus on leikannut tällä hallituskaudella sosiaali- ja terveyspalvelujen rahoitusta jo yli 750 miljoonalla eurolla ja jakanut rahaa samalla yksityisten terveysjättien kassoihin.
Tilanne on kestämätön niin Pohjanmaalla kuin Etelä-Pohjanmaallakin. Pohjanmaan hyvinvointialue kärsii siitä, että terveempi väestö pienentää laskennallista rahoitusta, vaikka palveluiden kehittäminen vaatii edelleen resursseja. Etelä-Pohjanmaalla puolestaan sairastavuus on keskimääräistä suurempaa, mutta väestön väheneminen kaventaa rahoituspohjaa.
Kaikki hyvinvointialueet ovat yksimielisiä siitä, mitä tulisi tehdä, ja ovat esittäneet yhteisen näkemyksensä valtiovarainministeriölle, THL:lle ja ministeri Ikoselle.
Niiden mukaan rahoituksen taso oli alun perin liian matala, eikä nykyinen malli reagoi riittävästi kustannustason muutoksiin. Hyvinvointialueindeksin laskentaa on korjattava, sillä ilman muutoksia ongelmat vain jatkuvat ja kasvavat. Samalla mallia tulisi yksinkertaistaa; palvelutarpeen määrittelyä selkeyttää, uusia indikaattoreita välttää lisäämästä ja lopettaa niin sanottu nollasummapeli rahoituksessa.
Lisäksi alueet korostavat, että rahoitusmallin on turvattava riittävät voimavarat kaikille alueille, huomioitava sairastavuuden ja väestökehityksen erot sekä taattava mahdollisuudet palveluiden pitkäjänteiseen kehittämiseen.
Rahoituslain muutokset on tehtävä ennakoiden ja hallitusti – ei leikkaamalla, vaan turvaamalla ihmisille se, mikä kuuluu jokaiselle: oikeus saada hoitoa ja apua ajoissa. Kyse on koko suomalaisen hyvinvointivaltion tulevaisuudesta.
Orpon hallituksella on kaikki keinot käytössään – nyt ne on otettava viimeistään käyttöön.