Orpon hallituksen säästölinja on herättänyt laajaa huolta sen kohdistuessa erityisesti haavoittuvimmassa asemassa oleviin ryhmiin, kuten lapsiperheisiin, työttömiin ja opiskelijoihin. Leikkaukset asumistuista, työttömyysturvan heikennykset ja kuntien valtionosuuksien pienentäminen ovat toimenpiteitä, jotka vaarantavat perheiden arjen ja lisäävät merkittävästi mm. lapsiperheköyhyyttä. Jo ennestään vakava lapsiperheköyhyys uhkaa syventyä entisestään, kun perheiden taloudelliset resurssit vähenevät.
Lapsiperheköyhyys ei ole ainoastaan tilastollinen käsite, vaan se tarkoittaa käytännössä sitä, että lapsiperheiden arki täyttyy jatkuvasta huolesta, epävarmuudesta ja valinnoista välttämättömien menojen välillä.
Kun asumiskulut kasvavat ja tuet pienenevät, perheet joutuvat tinkimään ruokakuluista, terveydenhoidosta ja lasten harrastuksista. Tämä kehitys syventää eriarvoisuutta ja johtaa siihen, että köyhyydessä kasvavat lapset eivät saa samoja mahdollisuuksia kuin heidän paremmin toimeentulevat ikätoverinsa.
Hallituksen leikkauspolitiikka on lyhytnäköistä ja voi pitkällä aikavälillä lisätä yhteiskunnallisia kustannuksia. Köyhyyden vaikutukset lasten terveyteen, koulumenestykseen ja sosiaalisiin taitoihin ovat hyvin dokumentoituja, ja näiden ongelmien korjaaminen myöhemmin on usein moninkertaisesti kalliimpaa kuin niiden ehkäiseminen ennalta. On myös tärkeää muistaa, että lapsiperheköyhyys ei ole pelkästään yksittäisten perheiden ongelma, vaan se koskettaa koko yhteiskuntaa. Investoinnit lasten hyvinvointiin ovat investointeja tulevaisuuteen.
Verrattaessa Suomea muihin Pohjoismaihin nousee esille sosiaaliturvan tason olevan heikompi kuin monissa muissa maissa, mikä lisää köyhyyden riskiä. Pohjoismaisen hyvinvointivaltion perusperiaatteisiin kuuluu tasa-arvoisten mahdollisuuksien tarjoaminen kaikille kansalaisille. Nykyinen säästölinja kuitenkin vie Suomea poispäin tästä tavoitteesta.
Talouden tasapainottaminen on tärkeää, mutta se ei saa jättää heikoimmassa asemassa olevia oman onnensa nojaan. Orpon hallituksen tulisi asettaa etusijalle haavoittuvimmassa asemassa olevien hyvinvointi. Leikkausten sijaan tarvitaan investointeja koulutukseen, terveydenhuoltoon ja sosiaaliturvaan. Nykyinen leikkauspolitiikka vaarantaa hyvinvointivaltion perusarvot ja lisää eriarvoisuutta. Poliittisten päätösten tulisi perustua pitkäjänteisiin tavoitteisiin, jotka huomioivat koko yhteiskunnan hyvinvoinnin.
Hyvinvointivaltio on yhteinen saavutus, jota on vahvistettava tuleville sukupolville.
Sari Ala-Heikkilä (sd.)
kaupunginvaltuutettu
aluevaltuutettu
Vaasa