Tasan 46 vuotta sitten ruotsalaiset iskuosastot tunkeutuivat voimalla rajan yli Suomen pohjoisosiin. Järeimpänä kalustona hyökkäystä tukivat linja-autot.
Rynnäkön melskeet kantautuivat koululuokkaan Kemissä. Silloin moni lapsi pelkäsi.
Pakolaisaalto vyöryi Ruotsista Tornioon viime vuoden syksyllä. Päinvastainen liike kulki rajan yli vuonna 1970. Suomalaisia matkusti Perä-Pohjolasta, Kainuusta ja Lapista länsinaapurin yritysten palkkalistoille.
Ruotsalaisten suurkonsernien, telakoiden ja konepajojen värvärit koukkasivat Pohjois-Suomen syvyyteen. Laiton työvoiman välitys paisui niin valtavaksi, että lehtiotsikot julistivat tasavallassa kukoistavan orjamarkkinat.
Asiaan tarttuivat myös neuvostoliittolaiset sanomalehdet. Ne kirjoittivat, että Ruotsin hyvinvointiyhteiskunnan elinkeinoelämää pidetään yllä rajojen yli kulkevan järjestetyn ihmiskaupan avulla.
Kirjailija Antti Tuurin uusin romaani suuresta muutosta Ruotsiin palauttaa mieleen nuo ajat. Huippu saavutettiin vuosina 1969 ja 1970, jolloin Suomen jätti vuosittain noin 40 000 ihmistä.
Pohjois-Suomen sanomalehtien uutiskohu heijastui myös lasten tajuntaan Kemissä – puunjalostusteollisuuden yhdessä ytimessä.
Koululuokassa moni kymmenvuotias pojannulikka kavahti, että isä ja äiti voisivat lähteä Ruotsiin. Silloin menettäisi kaverinsa. Joutuisi muuttamaan vieraaseen maahan, jossa ei osaisi kieltä.
Upouusi Volvo ei tenavia innostanut. Ei, vaikka tarinat kertoivat, miten Ruotsiin ansioon menneet käväisivät kesälomallaan esittelemässä elintasoautojaan kotikontujensa raiteilla.
Opettaja lohdutti. Hän vannoi, että teollisuuskaupungissa riittää töitä vanhemmille. Nainen ei erehtynyt. Kaikki luokan oppilaat pysyivät rivissä.
Ihmistenkeruusavotasta julkaisi uutisen myös sanomalehti Ilkka. Ruotsalaisten firmojen työvoimavärvärit risteilivät Pohjois-Suomea upeilla autoillaan lompakot rahaa pullollaan. Kahviloissa ja kapakoissa he saarnasivat ilosanomaa kansankodin suurista palkoista ja helpoista hommista.
Väitteiden mukaan värvärit saivat itse palkkiota 500 kruunua käsiparista, jonka olivat toimittaneet tehtaan portille. "Ostamansa" työvoiman he olivat sulloneet linja-autoihin, jotka ajoivat suoraan tehtaan portille.
Värvärien antamat väärät tiedot ja katteettomat lupaukset tahdittivat suomalaisille suunnattua propagandaa.
Virallinen Ruotsi vaati kovempia rangaistuksia laittomasta työnvälityksestä. Tuolloin jo kaksi kolmasosaa Ruotsiin saapuvasta suomalaisesta työvoimasta tuli muita kuin laillisia teitä.
Ruotsalaiset sanomalehdet muistuttivat, että sikäläistä korkeaa tuntipalkkaa leikkasi ankara verotus. Köyhien seutujen suomalaiset joutuisivat myös törmäämään kielimuuriin ja syntyperäisten paikkakuntalaisten viileään suhtautumiseen.
Vaasan työvoimapiirin alueella värväys oli Ilkan oman jutun mukaan jäänyt vähäiseksi vuonna 1970.
– Syksyllä ilmeni jotain tämän suuntaista. Kysymyksessä oli lehti-ilmoittelu ja niiden ohjaamana tapahtunut yhteydenotto muun muassa Vaasan ja Kokkolan hotelleissa majailleisiin välittäjiin, mutta puuhalle pantiin työvoimaviranomaisten toimesta piste, totesi tarkastaja Kaj Wahlbeck.
JARI KARJANMAA