Pisa-tulokset vajoavat alaspäin kuin aasin häntä. Ja keskustelu lasten ja nuorten oppimisongelmista kiihtyy, taas hetkeksi. Joku syyllistää korona-ajan, toinen resurssipulan, kolmas avokonttorikoulun, neljäs inkluusion, ja aina löytyy niitä, jotka löytävät syyn maahanmuuttajista. Edellä mainituilla tekijöillä epäilemättä on vaikutuksia, mutta mitä jos tällä kertaa pääsyyllistettäisiinkin koululaisten oppimiskyky.
Keskustelijoiden olisi tärkeä ymmärtää, että oppimiseen ei ole oikotietä, ei edes digiaikana. Oppiminen on uuden asian omaksumista. Ja uuden asian omaksuminen edellyttää syvää keskittymiskykyä ja hyvää lukutaitoa ja luetun ymmärtämistä. Opitun omaksuminen ilmenee kykynä täsmälliseen itsensä ilmaisuun kirjallisesti. Kun hallitsee kielen, hallitsee mielen – ja maailman.
Multitaskaaminen sosiaalisen median sovelluksissa edustaa lyhytjännitteisyydessään kaikkea edellisen vastakohtaa. Seurauksena on keskittymiskyvyn hiipuminen. Lapsen ja nuoren aivot on plastinen elin. Aivot muokkautuvat käytön mukaan, sekä hyvään että huonoon suuntaan.
Eikä keskittymiskyvyn hiipuminen koske pelkästään lapsia ja nuoria. Valtavista tietoteknisistä harppauksista huolimatta asiantuntijatyön tuottavuus ei kasva, paikoin se jopa alenee. Keskittymiskyvytön multitaskaaminen projektien ja koukuttavien somesivustojen välillä tuottaa turhauttavan usein pelkkää pinnallista asiantuntijatietoa. Tuloksellinen ja uutta luova asiantuntijatyö pohjautuu hyvään ajattelukykyyn. Ja hyvän ajattelukyvyn perusta on syvä keskittymiskyky yhdistettynä laajan sanavaraston ja merkityksien hallintaan.
(Pelkäänkin, että ilmastonmuutoksen ja luontokadon jälkeen ihmiskunnan suurin ongelma tulee olemaan ihmisen tyhmistyminen, juurisyynä sanavaraston ja ajattelukyvyn hiipuminen. Hymiöiden peukuttaminen ei vaadi ajattelua. Siksi peukuttamiset eivät ratkaise kahta ensin mainittua ongelmaa.)
Mutta ei menetetä vielä toivoa. Kirja on radikaali vastapaino älykännyköiden lyhytjänteiselle dopamiinimaailmalle. Kirja opettaa keskittymään. Kirja parantaa lukutaitoa. Kirja laajentaa sanavarastoa. Kirja avaa merkityksiä. Kirja edesauttaa luetun ymmärtämistä. Mutta tämä on vasta alkua. Kirjan ylivoimaisesti tärkein anti ihmisjärjelle on kyky abstraktiin ajatteluun. Ja abstrakti ajattelukyky on luovuuden syvintä ydintä. Sitä syvää ydintä, mihin tekoäly ei kykene – toistaiseksi!
Heikki Ojanen
kirjailija
Espoo