Työn ohessa opiskellut Johanna Kuisma haluaa kehittää työyhteisöjä. Autonasentajaksi valmistunut Urbo Kalvet haaveilee omasta korjaamosta.
Johanna Kuisma oli omasta mielestään aivan kelvoton peruskoulun, lukion ja kauppaoppilaitoksen opiskelija. Ei hän porukan surkein ollut, mutta korkeintaan keskinkertainen kuitenkin.
Kukaan - kaikkein vähiten nainen itse - ei voinut kuvitella, että hän innostuu opiskelusta niin, että hänellä on vielä alle 50-vuotiaana viisi tutkintoa.
–Haaveilen siitä, että voisin tulevaisuudessa yhdistää yrittäjänä työnohjauksen ja Lean-johtamisfilosofian. Suomalaisen työelämän asenteissa olisi paljon korjattavaa, Johanna Kuisma sanoo.
Autonasentajaksi keväällä valmistunut Urbo Kalvet ei aio seurata Johanna Kuisman esimerkkiä. Hän opiskeli ensin työvoimakoulutuksessa levyseppähitsaajaksi, mutta on nyt unelma-ammatissaan. Opiskelu saa riittää.
–Pääsin tekemään ensin työharjoittelun Autotalo Laakkosella ja jatkoin kesätöissä samassa paikassa. Toivottavasti työt jatkuvat vielä syksylläkin, sillä oman pikkukorjaamon perustaminen on vuorossa vasta ensi vuonna.
Hän on haaveillut omasta yrityksestä ystävänsä kanssa jo kauan.
–Vaikka korjaamoja onkin paljon, on autoja vielä enemmän, virolainen Kalvet virnistää.
Nuorena suoritettu yo-merkantin tutkinto kantoi Johanna Kuismaa pitkään, mutta toden teolla hän innostui opiskelemisesta vasta aikuisena 90-luvulla. Hän oli töissä terveydenhuoltoalalla osastosihteerinä, ja työ jousti tarpeiden mukaan.
–Suurimman osan opiskeluistani olen kustantanut omalla rahallani ja työn ohessa. En ole uskaltanut edes laskea, paljonko opiskelu on vienyt rahaa, mutta omaan itseen sijoittaminen kannattaa aina, Kuisma sanoo.
Niin Johanna Kuismalle kuin Urbo Kalvetillekin opiskelu on ollut aikuisena todella helppoa.
–Se on helppoa silloin, kun opiskelee alaa, josta on kiinnostunut, Kalvet sanoo.
Hän muutti Suomeen Virosta vuonna 2010, oli ensin töissä ja opiskeli sitten levyseppähitsaajaksi.
–Silloin ohjasin kaksi vuotta opiskelukavereitani, mutta opettajan pestin jälkeen oli vaikea saada töitä. Aloin opiskella vielä autonasentajaksi. Valmistuin asentajaksi vuodessa, kun se tavallisesti kestää kaksi vuotta, Kalvet kertoo.
Urbo Kalvet meni opiskelemaan TE-toimiston kautta. Hänen mielestään apua sai niin paljon kuin halusi.
–Tulevaisuus näyttää hyvältä. Jo nyt pieniin korjaamoihin on kahden kuukauden jono. Kyllä siellä yksi korjaamo vielä pärjää, mutta ensin täytyy tietenkin löytää korjaamolle tilat ja pääomaa, Urbo Kalvet sanoo.
Johanna Kuisma oli opiskelun aloittaessaan vielä alle 30-vuotias. Ensimmäisenä hän meni opiskelemaan Helsingin yliopistoon viestintää ja päätyi lopulta nuorten viestintäpajojen vetäjäksi.
–Kasvatustieteet ovat kiinnostaneet minua aina. Taiteen perusopinnot käsityössä jouduin sen sijaan keskeyttämään, kun opiskelin samaan aikaan Turun yliopiston täydennyskoulutuskeskuksessa prosessikoulutuskonsultiksi ja työnohjaajaksi leipätyön ohessa, Johanna Kuisma sanoo.
Ammatin vaihtaminen ei ole ollut Johanna Kuismalle yhtä suoraviivaista kuin Urbo Kalvetille, vaikka kasvatustieteet ovatkin olleet hänen johtotähtensä. Lopulta Kuisma valmistui kasvatustieteiden maisteriksi Joensuun yliopistosta neljä vuotta sitten.
–Maisteriksi valmistumiseni jälkeen päätin ensimmäisen kerran, etten opiskele enää työn ohessa, sillä se on raskasta. Jäin opintovapaalle ja sain aikuiskoulutustukea Koulutusrahastosta. Sillä pärjää, kun pitää tarkkaa lukua menoistaan.
Hän opiskeli opintovapaan aikana ammattikorkeakoulussa ammatilliset opettajaopinnot ja aloitti sitten vielä artesaaniopinnot.
Aikuisopiskelua tuetaan Johanna Kuisman mielestä Suomessa hyvin. Tietoa saa, jos vain avaa suunsa.
–Minulle oli suuri yllätys, että aikuisopiskelija sai tukea esimerkiksi koulumatkoihin julkisilla kulkuneuvoilla. Päivittäiset matkat olisivat tehneet suuren loven muutenkin tiukkaan budjettiin.
Viimeksi Johanna Kuisma on opiskellut Lean-johtamisfilosofiaa ja alan konsultiksi. Hän puhkuu taas intoa uudesta asiasta ja uskoo jatkavansa vielä sen opiskelua.
Ikuinen opiskelija on saanut opiskelusta tietenkin tietoa, mutta myös lauman uusia ystäviä ja tervetullutta vertaistukea. Kun oma usko on loppua, on apu aina lähellä.
–Se minun täytyy sanoa, että olen ollut tavattoman onnekas. Olen saanut aina sen opiskelupaikan, jonka olen halunnutkin ja töissä on kannustettu. Kohta aloitan unelmatyössäni ammattikorkeakoulussa. Tuskin maltan odottaa, Johanna Kuisma sanoo.
Opiskeluun voi saada tukea:
AIKUISKOULUTUSTUKI
Koulutusrahaston myöntämä tuki on tarkoitettu työntekijöille ja yrittäjille, jotka opiskelevat päätoimisesti opintovapaalla.
Tuen perusosa on 592,11 euroa bruttona. Lisäksi opiskelija saa palkkatulojen perusteella määräytyvää ansio-osaa. Tuki on keskimäärin 1 500 euroa bruttona kuukaudessa.
Työtuloa voi tienata 250 euroa kuukaudessa.
Tukea saadakseen on pitänyt olla kahdeksan vuotta töissä ja vuoden samassa työpaikassa.
KELAN OPINTOTUKI
Aikuisten päätoimisiin ammatillisiin perustutkintoihin sekä ammatilliseen lisä- ja täydennyskoulutukseen.
Ei myönnetä aikuislukiossa opiskeluun.
Ammattitutkinnon suorittamiseen on mahdollista hakea myös koulutusrahaston 390 euron ammattitutkintostipendiä.
TYÖVOIMAKOULUTUS
Oppisopimuskoulutus ja työvoimakoulutus ovat opiskelijoille maksuttomia. Työvoimakoulutus on suunnattu ensisijaisesti työttömille työnhakijoille ja sitä rahoittaa Työ- ja elinkeinohallinto.
Työvoimakoulutus tähtää usein ammattitutkintoon tai sen osaan.
OMAEHTOINEN OPISKELU
Vähintään 25-vuotiaat työttömät työnhakijat voivat opiskella omaehtoisia opintoja menettämättä työttömyysetuutta.
Opiskelun on oltava päätoimista ja tutkintoon johtavaa. Etuutta voidaan myöntää enintään 24 kuukauden ajalle.
SAILA KARPIOLA
Juttu on julkaistu lehdessä 14.8.