Kevät alkaa olla käsillä, ja kesä lähestyy varmoin merkein. Tunnistettava merkki tästä on, kun takatalvi iskee juuri, kun lumet ovat sulaneet.
Uusi aika alkaa keväästä, mutta samalla työharjoitteluni Vaasa-lehdessä päättyy.
Yli kuusi kuukautta kestänyt työharjoitteluni kaupunkilehdessä on avannut ovia journalismin maailmaan.
Olen ideoinut juttuaiheita toimittajien kanssa, miettinyt kysymyksiä haastateltaville, tavannut erilaisia ihmisiä eri elämäntilanteissa, valokuvannut, editoinut ja ennen kaikkea olen kirjoittanut, ja paljon.
Kun työharjoitteluni alkoi viime syyskuussa, tein hypyn syvään päätyyn. En oikein tiennyt mitä odottaa toimitusharjoittelusta, koska minulla ei ollut toimittajan työstä mitään aikaisempaa kokemusta.
Tiesin tottakai, että juttujen kirjoittamista on luvassa, mutta en aivan käsittänyt, kuinka paljon se eroaa opinnoissa kirjoitettaviin teksteihin. Tai aikaisemmissani työpaikoissa kirjoittamiini markkinointiteksteihin.
Huolet karisivat kuitenkin nopeasti pois. Aloitin harjoittelun kirjoittamalla pieniä uutisia Vaasan alueen tapahtumista. Sitä kautta orientoiduin siihen kirjoittamistyyliin, jota toimittajalta vaaditaan.
Tärkeimmät asiat pitää kertoa lukijalle, ja samalla täytyy säilyttää objektiivisuus.
Pikkuhiljaa sain enemmän vastuuta ja isompia juttuja työpöydälleni. Pelkkää haastattelemista ja kirjoittamista en tehnyt, vaan muokkasin myös muita juttuja ja tarkistin kollegoiden kanssa, että lehden eri sivuilla olevat jutut ovat valmiita taitettaviksi ja painettaviksi.
Lisäksi työhön pienessä Vaasa-lehden toimituksessa kuuluu kaikkea muutakin. Minua voit kiittää, jos arpaonni on suosinut, sillä tehtäviini on kuulunut myös Vaasan paras -äänestysten voittajien arvonta!
Näin viikko viikolta, kuukausi kuukaudelta kehityin paremmaksi työssäni, ja uusi lehti ilmestyi kuin ilmestyikin joka keskiviikko.
Ja sitten alkoi kevät.
Kuten alussa kerroin, kevät on uuden alun aikaa. Se on myös hektistä aikaa opiskelijoille, kun kesätyöhaut alkavat.
Kesätyörumba alkaa jo tammikuun alusta ja kestää pitkälle kevääseen. Satoja, jopa tuhansia opiskelijoita hakee samoihin työpaikkoihin kesäksi. Siihen vielä muut työnhakijat päälle, niin siinäpä se tanssi vasta onkin.
Siitä tanssista on vaikea erottua, olla se paras esiintyjä, joka loppujen lopuksi nappaa työn. Mutta ei ole helppoa myöskään olla se rekrytoiva taho, joka etsii juuri sitä oikeaa tanssiparia.
Tähän tanssiin tulee vielä koreografia mukaan nimeltään Suomen taloustilanne.
Duunitori osasi kertoa (Iltalehti 28.3.), että maaliskuussa sen nettisivuilla julkaistiin 45 prosenttia vähemmän kesätyöpaikkoja viime vuoteen verrattuna. Tämä voi kertoa siitä, että yritykset ovat epävarmoja taloustilanteestaan.
Silti opiskelijoiden ei kannata luovuttaa työnhaussa, varsinkaan, jos etsii oman alan työtä. Olen itse huomannut, että vaikka tein muutaman vuoden täysin eri alan töitä kuin mitä opiskelen, niin nyt ovet ovat auenneet oman opiskelualani työpaikoille. Parasta on, että kaikista entisistä työpaikoista saatu kokemus on auttanut minua oman alan töissä!
Vaikka nyt työharjoitteluni Vaasa-lehdessä loppuu, niin kesällä jatketaan taas, kun palaan kesätoimittajaksi lehteen. Nähdään taas silloin!