Mervi Järvinen sanoo olevansa onnellisimmillaan niinä aamuina, kun hän voi hipsiä heti herättyään kasvihuoneeseen ja hakea taatusti tuoreen kurkun aamiaispöytään.
Jos puutarha on Mervi Järvisen lääkärikeskus, on kasvihuone hänen psykiatrinsa. Ei ole vielä sellaista ongelmaa, jota Järvinen ei olisi puutarhatöitä tehdessään ratkaissut.
–Nyrkkisääntönä tuntuu olevan, että mitä innokkaampi viljelijä on, sitä suurempi on hänen kasvihuoneensa. Tai sitten hänellä on kaksi kasvihuonetta, Mervi Järvinen naurahtaa ja vilkaisee kahta kasvihuonettaan kotipihassaan Hämeenlinnan Alvettulassa.
Järvisen kasvihuoneiden sato on tänä kesänä ainakin kaksi tai jopa kolme viikkoa myöhässä. Tavallisesti viinirypäleiden sato on ollut huipussaan jo elokuun puolivälissä, jolloin myös tomaatit ovat olleet punaposkisia herkkuja.
Kasvihuoneviljely vaatii kuitenkin kärsivällisyyttä. Joskus osan sadosta onnistuu hävittämään katseelta piilotellut tuholainen, joskus huono kastelu.
–Etenkin kevät on kasvihuoneviljelijälle aika työlästä aikaa yöpakkasten takia. Syksyllä kaikki yleensä kypsyy yhtä aikaa ja niitä jaetaan tuttaville innokkaasti. Kaupasta meille ei vihanneksia juuri osteta kesällä, Järvinen sanoo.
Mervi Järvinen on kierrättänyt puutarhassaan jo silloin, kun koko sana oli suurimmalle osalle suomalaisista vieras. 5000 neliön pihassa notkuvat niin viher-, valko-, puna- ja mustaherukat sekä karviaiset ja vadelmat sekä valtavat pensasmustikat.
Suurin osa kasvihuoneiden kasveista on itse kasvatettuja. Valmiita taimia Mervi Järvinen sanoo ostavansa vain harvoin. Perheen salaateista osa on saanut alkunsa kaupasta ostetuista ruukkusalaateista.
–Tämä on harrastus, johon saisi uppoamaan vaikka kuinka paljon rahaa. Minä en halua kuitenkaan ostaa asioita valmiina, vaan tehdä itse, Järvinen sanoo.
Pihan kaksi kasvihuonetta on tehty vanhoista ikkunoista, puusta, kasvihuonemuovista ja sähkömiehen putkista. Pienemmässä on sähköt, mutta isompaa lämmitetään ikäkululla kiukaalla. Molemmissa kasvihuoneissa on maapohja.
–Minä vartuin maalaistalossa Hämeenkoskella. Äiti kasvatti kasvihuoneessa tomaatteja ja tartutti minuunkin innostuksen jo lapsena. Asuin välillä kaupungissa ja kaipasin koko ajan maalle.
Kasvihuone on hyvä laittaa kotipuutarhassa aurinkoiseen ja tuulelta suojaisaan paikkaan. Sen käyttö unohtuu nopeasti, jos huone on puutarhan peränurkassa.
–On tärkeää, että kasvihuoneeseen tehdään kunnolliset ja riittävän leveät käytävät. Muutenkaan huoneesta ei kannata tehdä liian ahdasta, sillä tilaa tarvitaan, Järvinen korostaa.
Monissa kasvihuoneissa on poikkeuksellisen pimeänä kesänä jouduttu turvautumaan lisävaloihin, mutta Mervi Järvinen ei valaistusta käytä. Valaistusta käytetään silloin, kun taimia esikasvatetaan keväällä sisällä.
Harrastajat sisustavat nykyisin kasvihuoneitaan vaikkapa erilaisilla oleskeluryhmillä. Ajatus on Mervi Järviselle vieras, sillä hän ei istuskele, vaan liikkuu.
–Kasvihuoneviljely on joidenkin mielestä työlästä. Tietenkin huoneen perustamisessa on oma hommansa, mutta ei se mitään raskasta ole. Ainakin pintamulta on hyvä vaihtaa joka vuosi ja kasvihuone on syytä siivota etenkin näin syksyisin. Viinirypäleet leikkaan kokonaan noin puolestatoista metristä, Järvinen sanoo.
Ensi keväänä vanhempi kasvihuone joutuu remonttiin, sillä sen puuosat ovat jo perstuneet. Samalla saadaan korjattua myös huoneen ainoa automatiikka eli tuuletusluukku. Se on hyvä olla olemassa, sillä luukku aukeaa, kun kasvihuoneessa on liian kuuma.
Periaatteessa kattoluukku mahdollistaisi kasvihuoneviljelijälle muutaman päivän irtioton puutarhasta, mutta Mervi Järvisen sisäinen puutarhuri ei lomaile. Piipahdus kesämökillä riittää lomareissuksi.
–Aika menee pihalla todella nopeasti. Haluan kokeilla aina jotakin uutta. Myös säilömisessä on oma hommansa. En tee viinejä, enkä mehuja, mutta esimerkiksi rypälehyytelöä teen tänäkin vuonna. Parasta on se, että syksyllä voin antaa vihanneksia ja marjoja toisille. Se on sellaista hyvän mielen jakamista, Mervi Järvinen huomauttaa.
SAILA KARPIOLA, TEKSTI PEKKA RAUTIAINEN, KUVAT
Juttu on julkaistu lehdessä 26.8.
