Melkoisen ristiriitainen otsikko. Näin on kuitenkin pakko sanoa. Suomi on kyselyiden mukaan jälleen kerran nimetty maailman onnellisimmaksi maaksi. Sitä tosiasiaa ei horjuta edes se, että masennuslääkkeitä on määrätty viime vuosina ennätysmäärä muun muassa Kelan lääkekorvaustilastojen mukaan. Masennuksesta on tullut muutamassa kymmenessä vuodessa uusi kansantauti. Maailman onnellisimmassa maassa.
Vaikka kysymys on vakavasta asiasta, sallittakoon huomio, että ilmeisesti suomalaisilla on lääkitys kohdallaan. Yksilötason subjektiivisiin kärsimyksiin ei ole mittareita keksitty. Onnellisuus on suhteellista ja jää siis ihmisten omien tuntemusten varaan.
Masennuksen vaikutukset kansanterveyteen ja -talouteen ovat erittäin merkittävät, kymmeniä tuhansia työikäisiä eläkeläisiä ja miljardien vajausta valtion kassassa. Olisi siis korkea aika porautua masennuksen juurisyihin vähän nykyistä syvemmälle.
Jotakin kummallista, isoja kysymyksiä herättäviä asioita tässä on viimeisten vuosikymmenten aikana tapahtunut. Aineellinen hyvinvointi on ainakin keskimäärin lisääntynyt huomattavasti. Mutta ei kai se voi olla syynä masennuksen lisääntymiseen? Tai ehkä asia onkin niin, että aineellinen hyvinvointi lisää masennusta? Joka tapauksessa näyttäisi siltä, että aineellisen hyvinvoinnin lisääntymisellä tai vähentymisellä ei ole ratkaisevaa merkitystä masennuksen lisääntymiseen.
Siitä voimme olla varmaan samaa mieltä, että ainakaan varallisuuden lisääntyminen ei pelasta masennukselta.
Tuona vähän yli 20 vuoden aikana on tapahtunut yksi erittäin mullistava muutos, jolla täytyy olla osuutta masennuksen ja muiden mielenterveysongelmien lisääntymiseen. Sen nimi on digitalisaatio, käytännössä älylaitteet. Niiden kanssa ei ole vielä opittu elämään.
Nuoret aikuiset ovat käyttäneet älypuhelimia, tietokoneita ipadeja ym. laitteita lapsesta lähtien. Älylaitteilla on monien tutkimusten mukaan negatiivisia vaikutuksia lasten ja nuorten mielenterveyteen. Myös ADHD on lisääntynyt samana aikana moninkertaisesti.
Internet on hyvä renki, mutta huono isäntä. Se on tullut jäädäkseen. Monille netistä on tullut suorastaan jumala. On täysin kiistatonta, että älylaitteiden yhteys masennukseen ja muihin mielenterveyden ongelmiin on olemassa.
Ratkaisu voisi olla ikärajan säätäminen älypuhelimien käytölle kuten moottoriajoneuvon, tupakkatuotteiden ja alkoholin kohdalla on jo aikoja sitten tehtykin. Älypuhelimien käytön alaikäraja 15 vuotta saattaisi olla sopiva, lapsia suojeleva ikäraja. Siihen totta tosiaan on aihetta. Perusteita siihen ei puutu. Tutkimuksiakin löytyy jo paljon, jos arkijärki ei riitä. Esimerkkinä tuore raportti Ranskasta, jossa esitetään jo älypuhelimien käytön kieltämistä alle 13-vuotiailta (HS 1.5.24).
Kysymys on meillä enemmän poliittisesta tahdosta kuin tosiasioiden tunnistamisesta ja tunnustamisesta. Myös niin sanotut asiantuntijat saisivat olla aktiivisempia, koska tiedon puutteesta tuskin on kysymys. Suomi on jälkijunassa älypuhelimien käytön rajoittamisessa.
Masennuksen tilastollisen lisääntymisen taustalla voi olla myös diagnostiikka ja medikalisaatio. Masennus tunnistetaan aikaisempaa herkemmin. Tunnistetaanko liiankin herkästi, eli ylidiagnosoidaan? Erotetaanko aina normaaliin elämään kuuluva alakulo masennuksesta? Määrätäänkö lääkkeitä liian helposti? Siitäkin on viitteitä. Lääkkeitä on monenlaisia ja -hintaisia. Yleisin hoito masennukseen on lääkehoito ja psykoterapia, joita käytetään tavallisesti yhdessä.
Yllättävää kyllä, harvemmin kuulee liikuntaa käytettävän osana masennuksen hoitoa. Meillä sitä ei ole nähtävästi riittävästi edes tutkittu, saati kokeiltu. Helsingin Sanomat julkaisi 20.3.2023 tiedesivuillaan artikkelin australialaisesta tutkimuksesta ”Jättitutkimus: Liikunnan vaikutus masennukseen on dramaattinen”. Syvään masennukseen liikunta ei tietenkään ole ainoa ja välttämättä oikeakaan lääke, mutta onneksi ylivoimaisesti suurimman osan masennukseen se olisi mitä ilmeisimmin toimiva lääke, ilman sivuvaikutuksia. Kannattaa kokeilla, myös itsehoitona masennuksen hoitoon ja ennalta ehkäisyyn.
Esimerkiksi säännöllinen luonnossa liikkuminen muutaman kerran viikossa auttaa jäsentämään maailmaa ja hahmottamaan mittasuhteita uudella tavalla ja fyysisen kunnon paraneminen tuntuu mielialan kohoamisena melko nopeasti, jopa viikon parin sisällä. Liikunnalla on tutkitustikin onnellisuutta lisäävä ja masennusta vähentävä vaikutus, kun sen aloittaa itselle sopivalla vauhdilla, pienin askelin, hitaasti kiiruhtamalla.
Martti Saarikoski
lasten- ja nuorisopsykiatrian sh, eläkkeellä
Seinäjoki