Kuva: Tomi Kosonen

Uutuuskappaleiden soittolistalta alkaa kuulua tutunolosta pehmeää, herkkää, vähän kompastellen etenevää musiikkia. Mustan köksän kappaleessa on heleys, hölmöys ja kevyt melankolia taas arvossaan: "hän kulkee kuin kulkisi yksikseen, kukkia haistelisi, katu ois lavea niitty, perhoset lentelisi". Kuka tekee tällaista musiikkia? No, eteläpohjalainen mies.

Tai en minä tiedä, kuinka eteläpohjalainen Antti Tammela enää kokee olevansa ja kuinka paljon anttitammelaa tässä kappaleessa on.