Tänään työnnetään koulunsa päättävät lähtökuoppiin. Maratonmatka tulevaisuuteen alkaa.
Oppilaille on valjennut lukuvuosien ketjussa, mihin kohtaan he Gaussin käyrällä kuuluvat. Valtaosa on ihan keskinkertaisella paikalla, keskinkertaisella todistuksella.
Keskinkertaiseksi päätyy tavallisilla ponnistuksilla, stressittömällä ja iloisella koulunkäynnillä.
Ammatilliseen koulutukseen hakeutuvalle on kirkastunut jo kuusitoistavuotiaana, mikä hänestä isona tulee. Lukiolainen vahvistaa yleissivistystään kolme vuotta ja on sitten totuuden edessä.
Koulun pihalta pitäisi lähteä oikeaan suuntaan.
Päättötodistuksensa kanssa Gaussin käyrän leveimpään kohtaan kuuluva joutuu opettelemaan ensimmäiseksi kärsivällisyyttä. Jatko-opintoihin on tunkua ja vain parhaat valitaan.
On tavallista, että tie unelmien ammattiin mutkittelee. Harkittukin välivuosi uhkaa monen kohdalla tuplaantua.
Nuori tarvitsee luotettavaa navigaattoria löytääkseen kaikki mahdolliset kiertotiet, joita kulkien aikaa kuluu, mutta päämäärä ei onneksi karkaa.
Suomen koulutusjärjestelmä on periaatteessa rakennettu niin aukottomaksi, että jokaisella on varallisuudesta ja taustasta riippumatta mahdollisuus hankkia ammatti- tai akateeminen tutkinto.
Ensin on vain tiedettävä, mitä haluaa.
Tänä keväänä on toistettu useaan kertaan, kuinka ylioppilaskirjoitusten kevät on raskas. Abiturienteilla on suuria paineita ensin kirjoituksista ja heti perään korkeakoulujen pääsykokeista.
Opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasonen on luvannut kevennystä taakkaan ja muutoksia pääsykokeisiin.
Ulkolukua vaativat pääsykokeet on tarkoitus kuitata tulevaisuudessa ylioppilastodistuksen ja lukion arvosanoilla. Lopullinen valinta perustuisi soveltuvuutta ja motivaatiota mittaaviin testeihin.
Muutos pakottaisi lukiot uudistamaan opetussuunnitelmiaan ja toimintojaan. Lukiolainen joutuisi harkitsemaan ainevalintojaan todella perusteellisesti. Ne eivät ole huonoja asioita. Heikennys nykyiseen olisi, jos lukion yleissivistävä luonne kaventuisi opiskelijan kohdalla.
Muutos edellyttäisi opinto-ohjauksen tiivistymistä lukion aloittaneiden kanssa. Huolettominkin pojankloppi olisi pysäytettävä miettimään jo ensimmäisinä kouluviikkoina tulevaisuuttaan.
Olisihan se melkoinen saavutus, jos lukiolainen keskittyisi pari kolme vuotta lukion jälkeisiin opintoihin.
Ehkä näin tapahtuukin jo tyttöjen kohdalla, mutta pojilta uudistus vaatii pontevaa ryhtiliikettä.
Jos pääsykokeet muuttuvat ja ylioppilaskirjoitusten arvo palautetaan, Suomeen tarvitaan lisää Ähtärin lukion kaltaisia opinahjoja. Ähtärin lukiossa opettajat tietävät, miten oppilaat innostetaan nostamaan omaa tasoaan.
En ole havainnut, että keskinkertaisia arvosanoja napsineita nostettaisiin missään esikuviksi. He ovat tavallisia nuoria, joita odottaa tavallinen elämä.
Tämä aika suosii poikkeuksellisuutta, kumartaa itsensä toteuttajille ja itsestään ääntä pitäville. Mutta tavalliset puurtajat ne kaupunkeja pystyssä pitävät.
Heille kannattaa kumartaa ja sanoa, että hyvin tehty, yksi etappi saavutettu. Elämä tulee näyttämään, mikä rikkaus tavallisuuteen sisältyy.
MAIJU LEMETTINEN