Ristiriitaisista tunteistaan huolimatta Leo-Pekka Tähti haluaisi toki voittaa Vuoden urheilija -tittelin.
– Ei se elämää miksikään muuttaisi, mutta olisihan se sellainen juttu, josta ei nuorena paraurheilijana uskaltanut edes haaveilla.
– Valintani olisi tiennäyttö muille paraurheilijoille ja junioreille, että kaikki on mahdollista, jos vain olet tarpeeksi hyvä.
Jukka Keskisalo koki vuonna 2006 oman valintansa lähinnä hienona kunnia-asiana. Tavoiteltavana hän ei titteliä ole koskaan osannut pitää.
– Menestys omassa lajissa on se, mikä merkitsee. Valintatilaisuus tuntuikin vähän oudolta, kun oli tottunut vain sekuntien mittaamiseen. En osannut oikein edes jännittää.
Vuoden urheilija -valinta on kunniamaininta, josta saa Uuno-pokaalin. Mutta onko siitä hyötyä sponsorimarkkinoilla?
– Managerille se antaisi varmasti hyvät lähtökohdat neuvotteluihin. Tosin tarinat ja persoona myyvät nykyään enemmän kuin meriitit, 33-vuotias Tähti miettii.
Keskisalon muistikuvan mukaan valinta ei hänen sponsoritilanteeseensa suuremmin vaikuttanut. Urheilumanageri Harri Halme vahvistaa, ettei titteliä pysty suoraan hyödyntämään taloudellisesti.
– Jos on äänestyksessä kymmenen joukossa, on joka tapauksessa laadukas kansainvälisen tason urheilija. Jos on kärjessä, on yleensä voittanut arvokisamitalin. Vuoden urheilija -valinta vain täydentää kokonaisuutta.
Halmeen mukaan jotkut hänen kollegansa yrittävät hyödyntää Vuoden urheilija -titteliä. Halme ei kokenut sitä tarpeelliseksi, kun hänen suojattinsa Kaisa Mäkäräinen voitti vuonna 2011.
– Urheilijan CV-listalle Vuoden urheilija -valinta on varmasti kärkitason merkintä, Halme uskoo.
Keskisalo tosin toteaa, että jos hän tekisi urastaan ansiolistan, Vuoden urheilija 2006 ei olisi aivan ensimmäinen merkintä.
HARRI LAIHO, LÄNNEN MEDIA