Kolumni

Onko Vaa­sas­sa tilaa vielä yh­del­le?

Kuva: Jarno Pellinen

Salibandy on Suomessa todella suuri laji. Jostakin syystä Vaasaan se ei ole saanut pysyvää jalansijaa.

Seinäjoella lajilla on valta-asema ja menestystä on nähty paljon. SPV on kolmesti voittanut Salibandyliigan mestaruuden, ja tälläkin alkavalla kaudella se on ainakin mitalikandidaatti, jos ei ihan suora mestariehdokas. Lisäksi Seinäjoen Nurmosta löytyy toinen liigajoukkue.

Vaasan edustusjoukkue pelaa Suomi-sarjassa, mikä on kolmanneksi korkein sarjataso. Tältä tasolta löytyy vielä yksi Seinäjoen joukkue lisää.

Naisten puolella ei pääsarjasta löydy joukkueita tältä ilmansuunnalta. Sielläkin Vaasan edustus on Suomi-sarjassa.

On Vaasassa toki aikanaan ollut liigajoukkue, mutta vain kahden kauden ajan, kun Roller Team pelasi lajin alkuvuosina pääsarjassa.

Sen jälkeen onkin ollut hiljaisempaa, ja Vaasassa on pelattu korkeimmillaan I-divisioonaa, paikoitellen ihan hyvälläkin menestyksellä.

Suurin ja varmasti tärkein syy tälle tilanteelle on tietyn jatkumon puute.

Vuosituhannen taitteessa Vaasassa pelasi monia laadukkaita alasarjajoukkueita, mutta keskinäinen kilpailu oli monesti tärkeämpää kuin menestyminen kansallisesti.

Siinä ei tietysti ole katsojan kannalta mitään pahaa. Ikimuistoiset ottelut SB Vaasan ja Woodcuttersin välillä Kauppiksen salissa olivat todellisia helmiä.

Näiden joukkueiden välillä on pelaajaliikennettäkin ollut vuodesta toiseen. Moni vaasalaislegenda on edustanut urallaan molempia seuroja, ennen kuin nämäkin seurat fuusioituivat.

Ja onhan Vaasasta aina tullut hyviä pelaajia. Mikael Furu, veljekset Joona ja Arttu Kukko, Timo Kukko, Jani Koski, Tero Saaristo, Harri Karjala ja Riku Hakanen, muutamia mainitakseni.

Silti, Vaasa joukkuetasolla ei ole divarin pudotuspelejä korkeammalle päässyt.

Yksi muista syistä on varmasti palloiluhallin puute. Pieniä saleja Vaasasta löytyy lukuisia, mutta ei yhtään kunnon kilpahallia.

Lisäksi todella moni pelaaja vaihtaa paikkakuntaa opiskelujen myötä muualle. Viime aikoina vaasalaisjoukkueet ovat olleet hyvin pitkälle junantuomien opiskelijapelaajien harteilla.

Ja vaikka SB Vaasa on harrastajamääriltään ollut usein Suomen top 10:ssä, organisaatio on ollut aivan liian kevyt sellaisen määrän pyörittämiseen.

Noin 700 harrastajan toimintaa ei pyöritetä ihan makkarapalkalla.

Kuka maksaisi ja mistä löytyisi ne henkilöt, jotka rakentavat menestyksen kaiken tämän ympärille? Ja kuka jaksaisi sellaisen urakan?

Ja olisiko Vaasassa vielä tilaa yhdelle pääsarjajoukkueelle?