Transurheilijoiden kilpailuoikeus puhututtaa urheilukentällä laajalti, ja lajiliitot joutuvat pohtimaan lajiinsa sopivia ratkaisuja. Etenkin transnaisten osallistuminen naisten sarjaan nostaa esiin vaikeita kysymyksiä.
– Kaikkia miellyttävää ratkaisua ei ole tarjota, Kansainvälisen yleisurheiluliiton (WA) hallituksen jäsen Antti Pihlakoski toteaa.
Sukupuoltaan korjanneet urheilijat, jotka ovat käyneet läpi miesten puberteetin, eivät saa WA:n keväällä 2023 tekemän päätöksen myötä kilpailla naisten sarjassa WA:n järjestämissä kilpailuissa. Kielto nojaa testosteronirajoituksiin.
WA perustelee päätöstään pyrkimyksellä suojella naisten kilpaurheilua ja pitää se reiluna. Pihlakosken mukaan WA:ssa ymmärretään, että päätös diskriminoi eli syrjii transurheilijoita.
– Pääasia tässä on, että halutaan suojella naisten sarjaa.
Urheilun kansainvälinen välitystuomioistuin (CAS) seisoo päätöksen takana.
– Pienempi diskriminaatio on myös CAS:n mukaan perusteltua, se on oikeastaan välttämätön paha, Pihlakoski sanoo.
Lajiliitot pinteessä
Suomen urheilukentällä vastuu linjausten tekemisestä on lajiliitoilla, ja Olympiakomitea pyrkii olemaan lajiliittojen tukena. Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisen tiedekunnan dosentti Marja Kokkonen kertoo, että lajiliitoilla ei usein ole tarvittavia resursseja päätösten tekoon.
– Lajiliitot eivät oikein tiedä, mistä suunnasta tietoa pitäisi etsiä, ja harvassa lajiliitossa tietysti on tutkijoita, jotka pystyisivät tulkitsemaan ja ymmärtämään tutkimuksia, jotka tukisivat päätöksiä, Kokkonen sanoo.
Olympiakomitean yhteiskuntasuhteista vastaava Karoliina Ketola kertoo, että 10–20 lajiliittoa on ottanut Olympiakomiteaan yhteyttä pyytääkseen apua linjanvetoihin.
– Tämä on sellainen aihe, jonka tiimoilta meihin ollaan tosi paljon yhteydessä. Viime keväänä translain voimaantulon aikoihin reagointi ja tarve löytää ratkaisuja lisääntyivät huomattavasti.
– Palloliitto, uinti, tennis, monet kamppailulajit ja shakki ovat olleet yhteydessä – siis tosi erilaisia lajeja, Ketola listaa esimerkkejä lajiliitoista, jotka ovat asian ottaneet käsittelyyn.
Ketola kertoo, että Olympiakomitea on kannustanut siihen, että lajiliitot ottavat asian käsittelyyn yhdenvertaisuus- ja tasa-arvosuunnitelmissaan.
Suomen olympiakomiteassa on suunnitteilla konkreettista apua lajiliitoille.
– Tämä on todella lajikohtainen kysymys, mutta pyrimme valmistelemaan toimintamalleja, joita seurata, ettei kaikkien tarvitse keksiä tyhjästä uusia. Olemme järjestäneet koulutus- ja keskustelutilaisuuksia sekä kahdenkeskisiä sparrauksia Olympiakomitean ja jonkin tietyn lajiliiton välillä.
Kansallisten ohjeistusten lisäksi Ketola muistuttaa, että joissain lajeissa asiassa on edetty kansainvälisellä tasolla pidemmälle.
– Lajiliitot pystyvät seuraamaan kansainvälisiä linjauksia, jos sellaisia on tehty. On kuitenkin oikeus linjata esimerkiksi sarjajaot omalla tavalla kansallisella tasolla.
Olympiakomitea päivittää parhaillaan yhdenvertaisuus- ja tasa-arvosuunnitelmaansa, minkä tarkoituksena on ottaa entistä laaja-alaisemmin huomioon kaikenlaiset vähemmistöt.
Tarkoitushakuista raportointia?
Marja Kokkonen on tutkinut transurheilijoita. Hänen haastattelemilleen transurheilijoille ongelmia on aiheuttanut eri lajiliittojen toisistaan eroavat linjaukset. Kokkonen kertoo, että osa urheilijoista on päässyt kilpailemaan toisessa edustamassaan lajissa ja toisessa ei.
Kokkosen mielestä Kansainvälisen yleisurheiluliiton päätöksen taustalla olevissa tutkimuksissa on ollut tutkimuseettisiä ja -menetelmällisiä ongelmia. Kokkosen mukaan ensimmäisissä tutkimuksissa mukana oli WA:n omia tutkijoita, mikä on ongelma puolueettomuuden kannalta.
– Myöhemmissä tutkimuksissa taas ongelmana on, ettei niissä ole suinkaan tutkittu pääsääntöisesti transsukupuolisia kilpaurheilijoita vaan transihmisiä.
Suomen olympiakomitean ylilääkäri Maarit Valtonen kertoo, ettei sillä ole päätöksiin vaikuttavaa merkitystä, onko tutkimusryhmässä kilpaurheilijoita vai ei.
– WA:n päätös perustuu laajaan fysiologian ja lääketieteen asiantuntijaryhmän kuulemiseen ja siihen, mitä tänä päivänä tiedetään ihmisen fysiologisista muutoksista puberteetin aikana ja niiden pysyvyydestä, Valtonen sanoo.
– Merkittävä osa kehon rasvattoman massan kehityksestä tapahtuu kasvuiän aikana. Tämä kehitys näkyy muun muassa ihmisen hapenottokyvyssä ja voimaominaisuuksissa, joista osa säilyy, vaikka testosteronin vaikutus myöhemmin estettäisiin. Tämän laajan tietopohjan perusteella WA on päätynyt toistaiseksi nykyiseen sääntöön, jossa naisten sarjoissa ei voi kilpaurheilla kansainvälisissä kilpailuissa, jos henkilö on käynyt läpi miespuberteetin, Valtonen kertoo.
Kokkonen kritisoi tutkimusten raportointia, mikä on hänen mukaansa tarkoitushakuista.
– Tutkimuksista raportoidaan vinoutuneesti ja tarkoituksenhakuisesti eli kerrotaan vain niistä tuloksista, joista näkyy, että jotkin fyysiset ominaisuudet ovat säilyneet korjaushoitojen jälkeen.
"Yksilötasolla säännöt joskus epäoikeudenmukaisia"Myös Valtonen sanoo, että tiedeyhteisössä ollaan huolissaan siitä, että niin sanotut nollatulokset jäävät julkaisematta. – On äärimmäisen tärkeää, että asiaa tarkastellaan puolueettomasti, lajikohtaisesti ja kaikkia sidosrymiä kuullen. Toiset puolustavat cis-naisten kilpaurheilua, toiset laajaa oikeutta kilpaurheiluun. Kilpaurheilulle on tyypillistä, että asioita määritetään hyvinkin tarkoilla säännöillä, jotka eivät aina ole yksilötasolla oikeudenmukaisia, Valtonen täsmentää.Kokkonen kritisoi myös tutkimusten yksialaisuutta ja toivoo, että kilpailuoikeuden määrittämisessä otettaisiin huomioon myös muut kuin fysiologiset ominaisuudet.– Yleisurheiluliitolle tieteellistä näyttöä näyttävät olevan ainoastaan lääketieteelliset tutkimukset, hän sanoo.Kokkosen mukaan olisi aiheellista huomioida esimerkiksi sosiokulttuurinen ja urheilupsykologinen tutkimus. Kilpailuetu voi hänen mukaansa kummuta myös henkisistä ominaisuuksista.– Se, kuka menestyy kilpailussa, on kymmenien asioiden summa, Suomen urheiluliitossa kuusi vuotta yleisurheilumaajoukkueen urheilupsykologina toiminut Kokkonen toteaa.Oikeuksien puolesta taisteleminen vie voimia
Kokkosen tutkimukseen haastattelemien transurheilijoiden mukaan cis-urheilijoiden asiaa koskevat kielteiset lausunnot lisäävät pelkotiloja. Jotkut cis-naiset ovat arvioineet, että he ovat kilpailuissa altavastaajia, jos kilpailuun tulee transnaisia.
– Kanssakilpailijoiden kommentit koetaan transurheilijoihin kohdistuvien myyttien vahvistamisena. Jopa heillä, joilla kilpailulupa on ollut, lisääntyy pelko kilpailuun osallistumisesta, Kokkonen kertoo haastatteluista.
– Itsensä lisäksi transurheilijat kokevat huolta ja kantavat vastuuta koko vähemmistöyhteisöstään, Kokkonen lisää.
Kilpailun kieltäminen vaikuttaa transurheilijoiden henkiseen terveyteen Kokkosen mukaan laajasti.
– Se vaatii ihmisiltä, jotka ovat olleet psyykkisesti vuosikausia hyvin lujilla, henkistä jaksamista, jotta jaksaa taistella omien oikeuksien puolesta. Uskoa, luottamusta siihen, että jossain vaiheessa he pääsisivät kilpailemaan.
Päätös pitää, mutta asia pysyy pöydällä
Kansainvälinen yleisurheiluliitto ei ole tällä haavaa muuttamassa linjaustaan transnaisten kilpailuoikeuksista.
– Tällä hetkellä asia on näin, mutta seuraamme tilannetta. Maailma kehittyy, ja tulee lisää tutkimustietoa, Pihlakoski sanoo.
Pihlakoski toteaa, että transihmisiä näkyy jatkossa enemmän myös urheilussa, joten asia on pidettävä "pöydällä".
– Meillä on niin sanottu avoin paperi, Pihlakoski sanoo ja kertoo WA:n olevan avoin uudelle tiedolle.
WA:ssa on työryhmä, jonka tehtävänä on kuulla erityisesti transsukupuolisia urheilijoita saadakseen heidän näkemyksensä yleisurheilussa kilpailemisesta sekä seurata aiheen kehittymistä maailmalla. Työryhmää vetää transnainen.
Myös DSD-naiset ulkona kilpailuista
Naisten sarjaan osallistumisen kielto koskee WA:n kilpailuissa myös DSD-urheilijoita (diversity of sex development), joilla on XX-sukukromosomin sijaan XY-kromosomi eli tyypillisesti miehen kromosomi. Kromosomipoikkeaman vuoksi myös DSD-nainen on kokenut miehisen puberteetin. Testosteronimäärä on heillä lähempänä miehen tavallista määrää, eivätkä he saa kilpailla naisten sarjoissa alentamatta testosteronitasojaan lääketieteellisin menetelmin sallitun rajan alle vähintään 14 kuukauden ajaksi ennen kilpailua.
Tunnetuin DSD-urheilijoista on eteläafrikkalainen juoksija Caster Semenya.
Pihlakoski kertoo, että WA:n tietojen mukaan esimerkiksi Intiassa ja Kiinassa DSD-lapsia olisi alettu "kerätä", jotta heistä voitaisiin valmentaa menestyviä kilpaurheilijoita. Nykyisillä säännöillä pyritään Pihlakosken mukaan estämään myös tällaista järjestelmällisyyttä.
– Käsityksemme on, että jos tällaisesta tulisi ilmiö yleisurheilussa, se veisi biologisten naisten motiivin kilpaurheilla, Pihlakoski sanoo.
Kokkonen ei usko tällaisen tapahtuvan.
– Sanon tämän olevan pelon pedagogiikkaa, joka pohjautuu uhkakuviin, Kokkonen toteaa.
Saksassa tarjolle kolmas uintisarja
Esimerkiksi uinnissa linjaukset ovat samat kuin yleisurheilussa. Kansainvälinen uimaliitto ilmoitti kuitenkin elokuussa, että loppuviikolla kilpailtavassa Saksan maailmancupissa on ensimmäistä kertaa tarjolla myös kolmas sarja, johon transsukupuoliset saavat osallistua.
Avoimet sarjat voivat olla yksi ratkaisu, mutta transnaisten kilpailemisen salliminen naisten sarjoissa on vielä epätodennäköistä.
Kokkonen kertoo korona-ajan muuttaneen käsitystä siitä, kuinka nopeasti kattavaa tutkimusta pystytään tekemään. Tutkimusta, joka voisi tuoda trans- ja DSD-urheilijoiden kilpailemiseen sallivamman, nykyisestä poikkeavan ratkaisun, ei kuitenkaan todennäköisesti tehdä suurin resurssein lähitulevaisuudessa.
– Meillä on niin paljon keskeisempiä ongelmia liikunnan ja urheilun alalla ihan kansanterveydellisellä tasolla. Huippu-urheilu koskee kuitenkin niin pientä osaa, Kokkonen sanoo.
Ratkaisu löytyy Kokkosen mukaan todennäköisimmin kansainvälisestä yhteistyöstä.
– Tämä vaatii monitieteisiä kansainvälisiä tutkimusryhmiä, joissa ei ole kyseenalaisia tekijöitä ja joista raportointi ei olisi tarkoitushakuista.