Kun tavallinen suomalainen käy töissä, kuukausipalkasta lähtee valtion kassaan oma osansa veroina.
Sen lisäksi esimerkiksi jokainen ostos tai tankkaus kerryttää lisää veropottia arvonlisäveron tai polttoaineverojen muodossa.
Rahaa kerätään veroina käytännössä kaikesta, ja siksi meidän tulisikin pysähtyä kysymään, mihin rahoja käytetään.
Kysymys ei voisi olla ajankohtaisempi, kun valtiontalous on tiukilla, ja samaan aikaan moni perhe on joutunut kiristämään kukkaronnyörejä.
Kela julkaisi juuri tuoreita tilastoja sosiaalietuuksista, enkä voinut olla ihmettelemättä yhtä yksityiskohtaa.
Vuonna 2025 Kela maksoi keskeisiä toimeentuloa turvaavia etuuksia noin 9,2 miljardia euroa, ja tästä summasta noin 1,8 miljardia euroa maksettiin vieraskielisille. Siis noin 20 prosenttia.
Pelkästään perustoimeentulotukea maksettiin vieraskielisille noin 408 miljoonaa euroa, eli 41 prosenttia kaikesta perustoimeentulotuesta.
Ensimmäinen ajatukseni oli, että eihän tämä näin voi mennä. Onko oikein, että näin tiukassa taloustilanteessa meillä riittää satoja miljoonia euroja tukien muodossa vieraskielisille?
Näin perheenäidin näkökulmasta ajattelen, että rahojen ollessa tiukilla maksetaan ensin perheen välttämättömät menot. Eli asuminen, ruoka, lasten tarpeet ja laskut. Sen jälkeen katsotaan, jääkö rahaa yli ja mihin muuhun on varaa.
Miksi valtion pitäisi toimia millään muulla periaatteella?
Me perussuomalaiset kannatamme kansalaisperusteista sosiaaliturvaa, eli ihmisellä pitäisi olla Suomen kansalaisuus saadakseen täyden oikeuden sosiaalietuuksiin.
Jos ihminen on asunut täällä koko ikänsä, tehnyt työtä ja osallistunut yhteiskunnan rahoittamiseen, hänen pitäisi olla paremmassa asemassa kuin muut, Suomeen vasta muuttaneet ihmiset.
Esimerkiksi Tanskassa on käytössä niin sanottuja oleskeluun ja työskentelyyn perustuvia ehtoja sosiaaliturvan tietyissä osissa. Täysimääräisen sosiaaliturvan ehtona on pääsääntöisesti vähintään 9 vuoden laillinen oleskelu 10 edellisen vuoden aikana, ja maahan muuttaneilla lisäksi 2,5 vuoden kokoaikainen työskentely 10 viime vuoden aikana.
En tarkoita, että meidän tarvitsisi kopioida Tanskan mallia sellaisenaan. Mutta miksi emme voisi ottaa sieltä oppia?
Kun suomalainen perhe tekee vuodesta toiseen töitä ja maksaa paljon veroja, on täysin perusteltua kysyä, pitääkö kaikilla maailman ihmisillä olla oikeus samaan suomalaiseen sosiaaliturvaan heti ensimmäisestä muuttopäivästä lähtien.
Minusta ei tarvitse olla. Joidenkin mielestä pitäisi olla. Mutta mihin vedämme rajan? Otammeko vastaan kaikki tulijat?
Maailmassa on miljoonia ihmisiä, jotka tarvitsevat apua. Suomella ei kuitenkaan ole mahdollisuutta ottaa kaikkia tänne. Eikä Euroopallakaan ole loputtomasti rahaa, asuntoja, terveyspalveluita tai sosiaaliturvaa jaettavaksi.
Joku voisi laskea, paljonko saisimme säästöjä seuraavan 10 vuoden aikana, jos sosiaaliturva olisi rajattu vain Suomen kansalaisille.
Mielestäni suomalaisten veroeurot ovat liian arvokkaita jaettavaksi kenelle tahansa. Ensisijaisesti ne tulisi käyttää suomalaisten hyväksi.
Kokkolasta.