Muutimme Seinäjoelle 2000-luvun alussa. Monien nuorten aikuisten tavoin olimme ajatelleet työllistyvämme johonkin etelän suurista kaupungeista. Päädyimme kuitenkin Seinäjoen Simunaan.
Seinäjoella on saanut elää suhteellisen vapaasti suurempiin kaupunkeihin verrattuna. Esimerkiksi luonto- ja eräharrastuksiin pääsy on ollut mutkatonta. Itselleni yksi tärkeä henkireikä on ollut kalastus Kyrkösjärvellä.
Vuonna 2010 hankin soutuveneen, joka yhä edelleen on omassa ja jälkikasvun aktiivisessa käytössä. Se on nököttänyt koko tuon ajan monien muiden lailla Kyrkösjärven rannalla.
Tänä vuonna vene sitten häviää tavalla tai toisella. Kaupungilla ei ole tarjolla riittävästi venepaikkoja, eikä suunnitelmia sellaisia rakentaa. Lehdissä asukkaille kerrotaan sormea heristellen, kuinka veneet ovat esteettinen-, ekologinen- ja turvallisuushaitta. Rähjäisten, hylättyjen romujen poistamisen tarpeen ymmärrän, mutta luulisi, että tilaa olisi huolelliselle veneenpidolle?
Toivottavasti tässä kaikessa ei ole kyse Seinäjoen henkisestä siirtymisestä suurten kaupunkien sarjaan. Niissähän asukkaiden liikkumista ja olemista rajoitetaan monin tavoin ja syin. Päätöksenteko on usein etääntynyt asukkaiden arjesta.
Seinäjoella sen sijaan on kaupunkilaisten toiveita perinteisesti kuunneltu. Kyrkösjärven rannan tuntumasta löytyy tulipaikkoja, kattava polkuverkosto, frisbeegolf-rata ja jalkapallokenttäkin. Luulisi sinne nyt lisävenepaikkojenkin mahtuvan.
Kaltaisilleni ”kaupunkimaalaisille” Seinäjoki on ollut paikka, jossa asumisessa on voinut yhdistää maaseutu- ja kaupunkiasumisen parhaita puolia. Toivon, että se olisi sitä myös jatkossa, ja kaupunki alkaisi myöntää asukkaille lupia veneiden pitoon omilla telineillä sovituilla paikoilla. Tämä ei maksaisi kaupungille juuri mitään, ja voisi paikasta maksunkin periä. Asukkaat huolehtisivat puolestaan venepaikkojensa hoidosta. Jos velvoitteitaan laiminlöisi paikan menettäisi.
Tilanne olisi helpompi myös patoturvallisuudesta vastaavan ely-keskuksen kannalta, kun veneet olisivat tietyissä paikoissa eivätkä ympäriinsä. Tällainen paikallisen omaehtoisuuden vahvistaminen ei olisi keneltäkään pois, vaan sitouttaisi asukkaita kotikaupunkiinsa ja sen ympäristöstä huolehtimiseen.
Ei anneta mätänemään jätettyjen veneiden tuhota niiden monien harrastusta, jotka veneestään ja velvoitteista huolehtivat.
Aapo Jumppanen
Seinäjoki