Kaikki varmaan ymmärtävät, että hyvinvointi syntyy työstä ja yrittämisestä? Vain työn tekemisen tuloksilla voimme rahoittaa hyvinvointivaltion. Mutta rapautuuko meillä tämä kantava periaate?
Olen tehnyt kymmeniä vuosia yhteistyötä eri alojen yrittäjien kanssa. Joukossa on kokeneita ja elämän viisautta omaavia yrittäjiä. Hyviä ystäviä vuosien takaa.
Yhdestä suusta voi nyt kuulla huolestuneita puheenvuoroja. Talous ei ole kasvanut 15 vuoteen. Kuitenkin julkinen sektori, kansalaisten palvelut ja sosiaaliturva ovat kasvaneet rajusti ja rahaa on näihin käytetty enemmän, kuin on ollut verotuloja. Olemme halunneet olla koko maailman pelastajia ja esimerkkejä muille jaloilla suvaitsevilla arvoillamme.
Kaikilla mittareilla verrokkimaamme ovat ajaneet meistä ohi. Olemme velkaantuneet, meillä on ankara verotus ja vahvasti säännelty toimintaympäristö.
Koko tuon ajan meillä ovat olleet kasvavassa määrin vallalla hyvin pehmoliberaalit arvot. Kaikki merkittävät edusmiehemme, presidentit ja hallitukset ovat olleet tämän aatesuunnan kannattajia.
Itsekin arvostan näitä humaaneja periaatteita. Kuitenkin, onko tässä käymässä niin kuin entisille hölmöläisille. Haluttiin pirttiin lisää valoa ja isonnettiin ikkunoita niin, että lopulta koko seinä kaatui.
Työn ja yrittämisen arvoa on jatkuvasti nakerrettu. Yrittämisen sääntelyä on lisätty, kustannuksia kasvatettu ja toimintaa säännellään monimutkaistuvilla ja tulkinnanvaraisilla säädöksillä. Mitä vaan tekee, aina jokin viranomainen sitä kontrolloi ja vaatii laajoja selvityksiä ja tarkastuksia.
Työnantajan velvoitteita on systemaattisesti lisätty. Moni yrittäjä tuskailee, että tein miten vaan, aina jokin viranomainen toteaa sinun menetelleen väärin.
Verotus on monelta osin tulkinnanvaraista ja siksi mielivaltaista. Vääräkin veropäätös pannaan täytäntöön ja vero maksuun. Oikaisun hakeminen voi kestää jopa kymmenen vuotta. On tapauksia, joissa yrittäjä on voittanut oikaisuvaatimuksen. Kuitenkin väärä päätös on ajanut yrityksen ja yrittäjän konkurssiin. Väärän päätöksen tehneellä virkamiehellä ei ole mitään vastuuta, vastuu on vaan yrittäjällä.
Ylipäätään verotuksen sanktiot ovat moninkertaistuneet. Yrittäjän oikeusturva on muita kansalaisia huonompi ja yrittäjällä on aina ankarampi näyttötaakka. Yrittäjä myös maksaa omat oikeudenkäyntikulunsa, kun taas usein vastapuolen oikeudenkäyntikulut maksaa yhteiskunta.
Yrittäjän sosiaaliturva on muita kansalaisia huonompi. Tämä koskee jopa yrittäjäperheen muitakin perheenjäseniä. Työn tekemisestä on tehty toisarvoinen epämukava velvollisuus. Aina loma käy työvelvoitteiden edelle. Asenteet ovat muuttuneet. Työajat ovat lyhentyneet ja vapaa-aika lisääntynyt. Pienestäkin työrasitteesta uuvutaan ja hakeudutaan usein sairaslomalle. Sosiaaliturva ja työ kilpailevat, kokonaan työtä vieroksuvien joukko kasvaa.
Meillä oli vaalit, jonka seurauksena poliittinen valta vaihtui. Vallan menettäneet tahot eivät kuitenkaan hyväksy vaalitappiota eikä sitä, että ”kansa äänesti väärin”.
Meille on syntynyt oma USA:ta hienovaraisempi kongressitalon valtaus. Kaivetaan esiin kymmeniä vuosia vanhoja puheita ja lehtikirjoituksia. Niistä otetaan esiin yksityiskohtia, sanoja ja lauseita, irrotetaan sanat asiayhteydestään ja luodaan niillä rasistisia, äärioikeistolaisia, natsisympatiaa ja muita arveluttavia mielikuvia. Niitä päivästä toiseen ja viikkoja jauhetaan tiedotusvälineissä ja sosiaalisessa mediassa. Pyrkimyksenä on synnyttää vaalivoittajista mahdollisimman kielteisiä mielikuvia. Tässä käytetään hyväksi kotimaisia ja myös ulkomaalaisia samanmielisiä tiedotusvälineitä. On onnistuttu vääristämään ja tahraamaan Suomen maine myös ulkomailla. Nekään poliitikot, jotka ymmärtävät tämän ilmiön, eivät leimaantumisen pelossa uskalla puhua asioista niiden oikeilla nimillä. Luodaan mielikuvaa, että hyvin pienen joukon kannattamat äärimielipiteet olisivat Suomelle uhka. Tosiasia on, että taloudellinen uhka on kasvava pehmoliberaalinen joukko.
Tällä maalittamisella pyritään häiritsemään ja estämään uuden hallituksen toimintaa. Tämä tilanteessa, jossa maa tarvitsisi pikaisia toimenpiteitä talouskriisinsä selättämiseen. Itse ainakin kaipaisin kiireesti hallitusohjelman toimenpiteitä, enkä näitä ikivanhoja ns. paljastuksia. Tämä on erittäin vastuutonta toimintaa. Suomi on taloudellisessa kriisissä. Kasvun eväät ovat tuhlattu ja syöty. Samalla on onnistuttu jakamaan kansalaiset vastakkaisiin leireihin. Kuka tämänkin solmun aikanaan avaa?
Juhani Viitala
Kauhava