Miten saisimme esiin aidon eteläpohjalaisen vieraanvaraisuuden ja ystävällisyyden? Kuinka pakolaiskeskustelu kääntyisi oikeille urille?
Näin kyselee huolissaan Manar Ameli, 28, Lapualta. Hän on Suomen kansalainen, työskentelee eteläpohjalaisten ikäihmisten parissa E-P:n muistiyhdistyksessä, tuntee eteläpohjalaisen kulttuurin ja hallitsee maakunnan tavat kuin syntyperäinen kansalainen ikään.
Hän seuraa ja suree joskus yötä myöten ja itku silmässä synnyinmaansa Syyrian kohtaloa, pakolaisten toivotonta etenemistä ja maahan jääneiden sukulaisten selviytymistä.
– Yöunet menevät, mutta minulla on perhe ja lapsi, ja siksi asioiden seuraamista on pakko joskus rajata. Muuten ei vaan jaksa.
Oikea eteläpohjalainen kulttuuri ja yhdessä tekemisen halu elävät hänen mielestään vanhoissa kansalaisissa.
– Kuulen jatkuvasti heiltä, minkälainen hätä täälläkin oli aikoinaan. Yhteinen voimavara on nostanut maan tälle tasolle, josta voimme olla ylpeitä. Mutta onko epäitsekkyys häviämässä? Ellei pakolaisia ja turvapaikanhakijoita halua auttaa, voi tyhjänpäiväisen suunsoiton sijasta auttaa vaikka oman maan vanhuksia.
Lue lisää Manar Amelin elämästä ja ajatuksista päivän lehdestä.
Lisäksi videolla Manar Ameli ja hänen miehensä Tuomas Männistö ottavat kantaa käynnissä olevaan pakolaiskeskusteluun.
PIRKKO LEHTIMÄKI