Tuoreen tiedon mukaan hallitus aikoo poistaa työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen jäsenmaksujen vähennyskelpoisuuden verotuksessa. Tämä on tarpeellinen toimenpide. Vanhoja haitallisia rakenteita, ”pyhiä lehmiä”, pitää uskaltaa purkaa. Verotuksen neutraliteettiperiaate on, että vähennyskelpoisen menon tulee olla maksun saajalle vastaavasti veronalainen tulo. Jäsenmaksut ovat olleet maksajalle vähennyskelvollisia, mutta saajalle verovapaata tuloa. Eivät siis ole veroneutraaleja, kuten niiden pitäisi olla.
Järjestöt ja erilaiset organisaatiot voivat hakemuksesta saada verotuksessa yleishyödyllisen statuksen.
Kaikkien tuloverolain 22 §:ssä lueteltujen edellytysten tulee täyttyä yhtäaikaisesti, jotta yhteisöä voidaan pitää yleishyödyllisenä. Niiden katsotaan edistävän yleistä hyvää, eivätkä ne voi tuottaa taloudellista etua rajatulle joukolle. Yleishyödyllisyyden perusteella niiden saamat tulot ovat verovapaita.
Verottaja on viime vuosina puuttunut yleishyödylliseen toimintaan. Erilaisille yhdistyksille on tullut tarkentavia kyselyitä niiden toiminnan yleishyödyllisyyden perusteista. Monissa tapauksissa yleishyödyllisyyden status on poistettu.
Ovatko jäsentensä edunvalvontaa harjoittavat organisaatiot ylipäätään yleishyödyllisiä? Siinä yleensä pyritään saavuttamaan rajatulle jäsenjoukolle taloudellista hyötyä. Käytännössä tavoite on myös saavuttaa yhteiskunnallista vaikutus- ja päätösvaltaa.
Edunvalvonta on myös nollasummapeliä. Kun hyötyjä saavutetaan, vastaava rahamäärä on pois joltain toiselta, esimerkiksi veronmaksajilta tai yrityksiltä ja niiden kilpailukyvyltä. Yhteiskunnallisen vaikuttamisen osalta se kaventaa parlamentaarisen järjestelmän päätösvaltaa.
Pidän tällaista edunvalvontaa sinänsä hyväksyttävänä. Onko kuitenkaan verovaroin tarpeen rahoittaa taloudellista edunvalvontaa? Mielestäni on parempi, että se maksaa, jonka etua valvotaan.
Työmarkkinajärjestöiltä (työnantaja- ja työntekijäjärjestöt) tulisi poistaa yleishyödyllinen status kokonaan. Niiden tulisi olla tulonhankinnastaan verovelvollisia, kuten muutkin yhteisöt ovat. Arvioin, että tämä olisi myös monien oikeustajun mukaista. Veroaseman muutoksella olisi myös julkiseen rahoitukseen merkittävä positiivinen vaikutus.
Ehkä poliittisia puolueita voisi pitää yleishyödyllisinä. Nekin toki tekevät edunvalvontaa, mutta hyöty ei samalla tavalla kohdennu rajatulle joukolle, eikä edellytä samalla tavalla jäsenyyttä. Puolueet ovat päättämässä valtakunnan yleisestä lainsäädännöstä.
Puoluetukia kuitenkin tulisi merkittävästi alentaa ja hyvinvointialueilla ne tulisi poistaa kokonaan. Rahoitus niissäkin tulisi siirtää enemmän jäsenmaksujen ja muun varainhankinnan puolelle.
Puolueita organisaatioina olisi myös syytä keventää. Rahoituksen siirtäminen enemmän puolueiden omalle vastuulle lisäisi päätöksenteon ryhtiä. Tosin, päätösvallan keskittymisen estämiseksi, yksityisen rahoituksen määriä tulee myös rajoittaa.
Kun säästöjä on haettava, on syytä uskaltaa kyseenalaistaa monia ns. saavutettuja etuja.
Juhani Viitala
Kauhava