Puolueet ovat tehneet kuntavaalien ehdokasasettelua vähinsä aina viime syksystä lähtien. Vaalit pidetään vuoden kuluttua huhtikuussa, ja viimeistään lomien jälkeen on puolueissa aika pistää täysi tohina päälle.
Mikäli joku tulee kysymään sinua ehdokkaaksi, suosittelen nukkumaan ainakin yhden yön yli, ennen kuin täräytät kielteisen päätöksen pöytään.
On nimittäin niin, että jatkossa kunnissa pääsee tekemään ihan ihmisenkokoisia päätöksiä.
Kun järkälemäinen ja useimpien mielestä äärimmäisen vaikeasti hahmotettava sosiaali- ja terveyspaketti siirtyy vuoden 2019 alussa sote-alueiden järjestettäväksi, keventyvät myös esityslistat melkoisesti.
Tärkeitä ja isoja päätöksiä riittää tehtäväksi silti sen jälkeenkin. Sivistystoimi nousee kuntien suurimmaksi menoeräksi. Varhaiskasvatus ja koulutus haukkaavat jatkossa leijonanosan vuosittaisesta budjetista.
Elinkeinotoimi säilyy kunnilla. Liikunta-, kulttuuri- ja nuorisotoimi pysyvät kuntien omissa näpeissä, samoin asuntopolitiikka ja kaavoitus.
Yhdeksi tärkeimmistä tehtävistä nousee kuntien elinvoiman säilyttäminen. Paikallisuus korostuu, ja sen esiinnostajiksi tarvitaan uudenlaisia päättäjiä.
Ehkä aika on kukkahattutätien, kulttuuripersoonien ja paikallisten kyläaktiivien. Toki he ovat kelvanneet ehdokkaiksi tähänkin saakka, mutta epäilen asialistojen vieraannuttaneen, ja moni on jättänyt puolueen kutsun kuulematta.
Nyt kannattaa miettiä asiaa uudesta näkövinkkelistä. Jos olet pistänyt pystyyn kyläjuhlia, kerännyt nimiadresseja, ollut demokratian airut omalla asuinalueellasi, on tullut sinun vuorosi loistaa.
Unohdetaan byrokratiaa rakastavat kestopoliitikot ja desimaalejaan viilaavat talousviisaat. Annetaan listoilla tilaa niille, jotka tietävät, miten elinvoima kylissä ja kaupunginosissa oikeasti säilytetään.
Teitä tarvitaan, jotta kotikunta olisi jatkossakin kotikunta.
MARJA TYYNISMAA