Mielipidekirjoituksessa ”Epäterveestä yhteisöllisyydestä” Ville Hakala oli huolissaan lapsista ja nuorista, jotka usein joutuvat yhteisöissä valtaapitävien johdateltaviksi, ”oikeanlaisen elämän”, toimintamallien omaksumisesta sekä ajattelun kehityksestä tiettyyn suuntaan. (I-P 4.12.)
Oletan, että ennalta määritettyjen, joustamattomien ideologioiden sekä yhteisöjen uskomuksiin perustuvista opeista kehkeytyy normeista poikkeavia ajattelumalleja. Mikäli yksilö sisäistää ja mieltää ne osaksi identiteettirakennettaan, hän lienee taipuvaisempi luottamaan enemmän niihin kuin laaja-alaisempien kollektiivisten ajatusmallien realiteetteihin ja merkityksiin. Edellä mainituista seikoista johtuen voi syntyä ristiriitoja, jotka voivat olla haitallisia yksilön psyyken kannalta.
Tosiasiat ja uskomukset, inhimillinen, joskus epäinhimillinenkin sekamelska meissä, kollektiivisina muistijälkinä, jaettavissa olevina, joskin häilyvinä sellaisina, vaikeuttanevat käsityskykyämme monissa asiayhteyksissä ja tunnetiloissa.
Silti, uskon ja pidän totena sitä, että keskuudestamme löytyy johtajia, jotka kykenevät luotsaamaan sekä kehittämään tiedostavaa ja rakentavaa yhteisöllisyyttä.
Vastuu on myös jokaisella, ajatuksistaan ja teoistaan. Kyseenalaistaa ja kehittyä. Toimia parhain päin ja toiseutta kunnioittaen.
Tänä aikana etenkin, isossa mittakaavassa, tarvitaan viisautta ja pyyteettömyyttä.
Sodat jylläävät eri puolilla maailmaa. Historia on osoittanut sen, että diktaattoreiden sekä heidän ideologioidensa kannattajien aikaansaamat utopiat eli ihanneyhteiskuntakäsitykset ovatkin muuttuneet dystopioiksi eli kauhukuviksi tulevaisuuden yhteiskunnista.
Tapani Kurttila
Lapua