Ostin Suomi-paidan ja aion käyttää sitä. Minusta meillä on hieno maa, jossa asuu hienoja ihmisiä. Meillä on paljon ylpeyden aiheita.
Äitiyspakkaus. Liittoutumattomuus. Ilmainen koulutus kaikenikäisille. Työttömyysturva. Taloudellinen vauraus. Yksityisyyden suoja. Oikeuslaitos. Vapaus rakastaa tai olla rakastamatta.
Suomi on vahvasti kilpailukykyinen maa muiden, niiden huonompien, joukossa.
Olen vanhanaikaisen kansallismielinen, umpinationalistinen nauta. Arvoni tunteva suomalainen. Ja minua korpeaa tämä nykymeininki.
Nationalismi on ylpeyttä oman maan ja kansan saavutuksista. Se kannattaa rajoja kansallisuuksiin perustuvien alueiden välillä. Yksi kansa – yksi kieli – yksi hallinto ovat nationalistisen sormuksen kolme timanttia. Tahdon, minä sanon.
Nationalistiset ajatukset ovat nyt sitä paitsi suosittuja ympäri Eurooppaa. Joka paikassa valtaan nousee karismaattisia miehiä tunteita herättävine puheineen. Se tunne on pelko hallinnan menettämisestä.
Syyllisiä ovat EU ja oman maan kierot poliitikot. Koska kummallekaan näistä ei voi mitään, käännytään syyttämään lähintä, ja tässä teemassa on maantieteellistä variaatiota: romania, juutalaista, maahanmuuttajaa, homoa, muslimia.
Jos mitään näistä ei ole siinä lyömisetäisyydellä, voidaan syyttää myös omanmaalaisia, jos ne tuntuvat symppaavan jotain näistä mainituista porukoista.
Euroopan suuria nationalistipuolueita ovat Ranskan Kansallinen rintama, Kreikassa Kultainen aamunkoitto, Unkarissa Jobbik.
Ensimmäinen, mitä nationalisti valtaan päästessään tekee, on aita oman porukan ja muiden välille. Piikkilankatehtailla on nyt kerrankin oikea kysyntäpiikki. Aidan keskelle nationalisti jättää kulkuaukon ja asentaa siihen byrokraatin sinisessä paidassa leimaamaan pumaskoita.
Nationalismi yhdistettynä pelon herättämään vihaan tekee ihmisestä pedon toiselle. Toisenmaalainen ei ole mies, nainen tai lapsi, vaan yhteiskunnan vihollinen numero yksi, jolle kohdistettu kiltteys on maanpetturuutta.
Aito suomalainen kulkee ilman paitaa, juo saunassa kaljaa ja kiroilee, kun Kanada tekee lätkämaalin.
Ei muuten kulje eikä juo. Minulla on oikeus olla suomalainen, ja te räyhääjät ette ole minun nationalismini äänitorvia. Miksei omasta maasta voi olla ylpeä ilman väkivaltaista vihaa? Mitä tästä maailmasta tulee, jos kaikki alkavat vihata toisia ihan paremmuuttaan?
Te olette jakaneet maailman oman mielenne mukaiseksi ja oikeutatte sillä väkivallan toista ihmistä vastaan. Nettisivuillanne ihannoitte näitä väkivallantekoja ja uhkailette väärällä tavalla ajattelevia.
Pitäkää maihinnousukenkänne ja alemmuudentunteenne ja vihanne omana tietonanne. Omankäden oikeus oli muodissa viimeksi 1930-luvulla. Kyllä on opetettu, että toista ei saa lyödä ja naista pitää kunnioittaa.
Ei tarvitse alistua, ei tarvitse luopua niistä asioista, jotka tekevät maastamme ainutlaatuisen, vapaan ja eurooppalaisen. Sivistys, hyvä tahto, toisen auttaminen ovat asioita, jotka ovat suomalaisia, ja niin on sanavapauskin.
HANNA PALOVUORI