Kehuja keränneiden ja välikohtauksitta sujuneiden Pariisin olympialaisten jälkeen Ranskassa ollaan palaamassa urheilujuhlahumusta karuun poliittiseen arkeen. Maalla ei ole edelleenkään varsinaista hallitusta yli kuusi viikkoa parlamenttivaalien toisen kierroksen jälkeen.
Olympialaiset tarjosivat presidentti Emmanuel Macronille syyn lykätä hallituspulan ratkaisemista, mutta kisojen jo päätyttyä kohta kaksi viikkoa sitten häntä on syytetty yhä enemmän ajanpeluusta. Perjantaiksi presidentin Elysee-palatsi on vihdoin kutsunut puoluejohtajat keskusteluihin hallituspohjan löytämiseksi.
Vaaleissa parlamentin suurimmaksi ryhmäksi noussut vasemmiston ja vihreiden Uusi kansanrintama (NFP) yritti jo heinäkuussa saada tuntemattomuudesta nostetun ehdokkaansa Lucie Castets'n nimitetyksi pääministeriksi, mutta Macron ei ottanut asiaa kuuleviin korviinsa.
Perjantain tapaamisessa vasemmisto aikoo lehtitietojen mukaan yhä pitää kiinni Castets'n nimestä. Professori Louis Clerc Turun yliopistosta kuitenkin arvioi, että Macron tavoittelee yhä keskustaoikeistoon ja oikeistoon tukeutuvaa hallitusta. Presidentti nimittäin pelkää, että vasemmistojohtoinen hallitus ryhtisi purkamaan hänelle tärkeitä ja vaivalla läpi vietyjä uudistuksia.
– Kuten eläkeuudistusta, jota Macron haluaa puolustaa henkeen ja vereen, Clerc sanoo.
Enemmistöä ei kenelläkään
Clercin mukaan Ranskan viidennen tasavallan toiminta on perustunut oletukselle, että kansa äänestää valitsemalleen presidentille parlamenttiin selkeän enemmistön, jonka tuella pääministerin nimittävä presidentti voi toteuttaa ohjelmaansa.
– Mutta viime aikoina tästä on tullut enemmän poikkeus kuin sääntö, Clerc toteaa.
Macron määräsi ennenaikaiset vaalit kesäkuussa sen jälkeen, kun hänen tukijansa olivat kärsineet murskatappion laitaoikeiston Kansalliselle liittoumalle (RN) eurovaaleissa. Kesä-heinäkuun vaihteessa pidetyissä vaaleissa RN jäi pettymyksekseen lopulta vasta kolmannelle sijalle Uuden kansanrintaman ja Macronin keskustaoikeistolaisen Yhdessä-vaaliliiton jälkeen.
Oleellisinta tuloksessa oli kuitenkin se, ettei yksikään ryhmittymistä saanut parlamenttiin enemmistöä.
Poliittiseen kriisiin ratkaisua kiirehtivä Le Monde -lehti totesi tällä viikolla pääkirjoituksessaan, että ongelmana on todellisuuden kieltäminen sekä oikealla että vasemmalla. Yhtäältä presidentti Macron käyttäytyy kuin hänen itsensä päättämien ennenaikaisten vaalien tulosta ei olisi olemassakaan. Castets'n nimittämistä pääministeriksi vaativa vasemmistoliittouma taas kuvittelee, että he voisivat jotenkin hallita yksin, Le Monde kirjoittaa.
– Todellisuudessa vaaleja ei voittanut kukaan, ja silloin perustuslaki on ihan selvä: presidentti voi nimittää pääministeriksi kenet haluaa, Clerc sanoo.
NFP:n tilannetta heikentää myös vaaleihin yhdistyneen liittouman rivien rakoilu. Vasemmistopopulistisen LFI-puolueen johtaja Jean-Luc Melenchon uhkaili viime viikonvaiheessa Macronia jo virkasyytteellä, mistä muut liittolaiset sanoutuivat nopeasti irti.
Uusista vaaleista ei ole hallituskysymyksen ratkaisuksi, sellaiset saa lain mukaan järjestää aikaisintaan ensi kesänä.
Perinteet menneet uusiksi
Olympiaviikkojen aikana Ranska onkin päätynyt poliittisesti ennennäkemättömään tilanteeseen. Pääministeri Gabriel Attalin hallituksen eron jälkeen se on jatkanut asioiden hoitamista toimitusministeristönä.
Ranskassa tällaiset toimitusministeristöt ovat olleet perinteisesti hyvin lyhytaikaisia, eivätkä ne käytännössä ole saaneet tehdä juuri mitään – mielellään eivät edes pitää kokouksia. Tätä ei tosin säätele selvästi perustuslaki, vaan kyse on ollut enemmän perinteestä.
– Ainoa asia, mitä ei voi tehdä, on viedä parlamenttiin esityksiä uusista laeista, Clerc sanoo.
Hänen mukaansa Attalin toimitusministeristö on toiminut kesän edetessä yhä enemmän kuin normaali hallitus. Se on päättänyt muun muassa nimityksistä ja asetuksista, mikä on herättänyt kovaa arvostelua.
Uusien lakien tarve tulee vastaan viimeistään seuraavaa budjettia laadittaessa. Clerc tosin huomauttaa, että jos parlamenttienemmistöä budjetin hyväksymiselle ei ole olemassa, Ranskassa on mahdollista käyttää edellisen vuoden budjettia sellaisenaan toistamiseen. Hallinnon sulku ei siis yhdysvaltalaiseen tapaan ole uhkaamassa.
Clercin mukaan hallitusratkaisua on vaikea ennustaa, mutta yksi vahva nimi pääministeriksi voi olla edelleen Attal. Hänen arvioidaan suoriutuneen tehtävistään hyvin, ja hän on melko suosittu.
Laitaoikeisto on tässä vaiheessa ulkona itse hallituspelistä, mutta ennemmin tai myöhemmin sillä on Clercin mukaan sanansa sanottavana – ainakin jos uusi hallitus tukeutuu puolueisiin keskustasta oikealle.
– Kun tarvitaan enemmistöjä lakien säätämiseen, niin jossain vaiheessa on ihan matemaattisesti pakko hakea ääniä myös äärioikealta, Clerc sanoo
Jos nykyinen sekava hallitustilanne jatkuu pitkään, se saattaa Clercin mukaan vahvistaa laitaoikeiston Marine Le Penin asemia vuoden 2027 presidentinvaaleissa.
----
Lähteinä myös Politico, Rfi, Public Sénat