Rion olympialaisten ympärillä kuohuu enemmän kuin yksienkään edellisten kesäolympialaisten.
Korruptio, doping, saasteet, zikavirus puhuttavat meitä. Televisiosta kisoja seuratessa tuon unohtaa. Kaikki näyttää hienolta ja toimivalta. Maisemat näyttävät huikeilta.
Nautin joka hetkestä istuessani ja katsoessani eri lajien urheilijoita, jotka ovat viimeisen olympiadin keskittyneet ja tavoitelleet näitä hetkiä. On aivan huikeaa, kuinka monia lajeja pääsemme seuraamaan eri kanavien kautta.
Pohjanmaa on taas edustettuna näissäkin kisoissa. Tero Pitkämäki tietysti keihäässä. Lisäksi painijat Petra Olli, Rami Hietaniemi ja Tero Välimäki ovat raivanneet tiensä olympiamolskille.
Samalla kun moni katsoo olympiahuumaa televisiosta, on iso joukko nuoria pokemonhuumassa. Vielä kuukausi sitten nuoret kulkivat kuulokkeet korvilla, nyt porukoissa kännykät kädessä pokemoneja metsästäen. Olemme olleet huolissamme nuorison passiivisuudesta.
Peruskouluopettajat ovat yrittäneet keksiä keinoja, joilla nuoret saataisiin liikkumaan. On keksitty vaikka mitä. Eräs opettaja keksi kerätä pääsiäismunien sisällä olevia muovisia pikkumunia, laittaa sisään yllätyksiä ja piilottaa koulun välituntialueelle. Tämä kyllä toimi ja oppilaat kilpaa etsivät aarteita.
Kuitenkin loppujen lopuksi tarvittiin vain yksi pokemonpeli ja jengi kävelee 10-20 kilometriä päivässä ihan tuosta vain. Kansanterveyden näkökulmasta aivan loistavaa. Kuinka se vaikuttaa, kun koulut taas alkavat, jää nähtäväksi. Opettajalle tuskin kelpaa selitykseksi myöhästymiseen se, että löysin pokemonin.
Toivoisin, että nuoret löytäisivät myös olympialaiset. Lajitarjonta on niin moninainen, että sieltä voisi hyvinkin löytyä itseä kiinnostava laji, pokemonhuuma kun menee ohi ennemmin tai myöhemmin.
Vai meneekö sittenkään? Se jää nähtäväksi.
Liikunnallista syksyä!
Kati Kiuru
hyvinvointivalmentaja