Lukijalta
Mielipidekirjoitus

Ol­laan­ko Natossa ko­ko­naan vai vain pik­kui­sen ja va­ro­vas­ti?

Suomen kansa, poliittinen johto ja eduskunta olivat täysin yksimielisiä, kun päätimme hakeutua Naton jäseneksi, johon myös nopeasti pääsimme. Viime aikoina on osa poliittista kenttää kuitenkin antanut sellaisia lausuntoja, joiden mukaan Suomi ei voi suostua joihinkin Naton toiminnan osiin. Tämähän on kuin sanottaisiin, että nainen voi olla vain vähän raskaana.

Syy tähän on ilmeinen. Media ja erityisesti Yle puhuvat koko ajan ”sotilasliitto Natosta”, jollaista ei ole olemassakaan.

Jaakko Iloniemi ilmaisi asian hyvin tv-haastattelussaan, jossa hän lausui, että Nato on poliittinen liitto, jonka jäsenvaltiot ovat tehneet poliittisen sopimuksen puolustaa toisiaan yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta periaatteella. Niinpä ei ole olemassakaan mitään Nato armeijaa vaan Naton sotilaallinen voima perustuu sen jäsenmaiden omiin sotavoimiin. Kaiken takana on tietysti Yhdysvaltain ydinasepelote, mutta tämän käytöstä päättä USA eikä kasvoton Nato.

Keskustelussamme on nostettu esiin kaksi hirmuista huolta. Ensimmäiseksi itketään, ettei meidän poikiamme saa lähettää sotimaan Suomen ulkopuolelle. Kyllä saa, jos niin itse päätämme, mutta päätöksen siis teemme me itse eikä Nato tai kukaan muu.

Toinen hysterian aihe on, että voidaanko alueemme kautta kuljettaa ydinaseita. Tämä kysymyshän on täysin hypoteettinen eikä todennäköisesti aktualisoituisi missään tilanteessa.

Lainsäädäntömme ei tunne ydinaseita, joten kielteisen kannan perustelu ydinenergialailla on kuin tykistön ammusten kuljettamisen kieltäminen sota-aikana vaarallisten aineiden kuljetuksesta annetulla lailla.

Summa summarum: Natossa joko ollaan kokonaan tai ei ollenkaan. Ajatus, että voisimme olla siinä ihan vain pikkuisen ja omilla ehdoillamme, on naurettava.

Toinen viime aikojen keskusteluaihe on keinojen etsiminen ulkoa päin ohjattuun ns. hybridimaahanmuuttoon. Muutamat professori ovat kovasti sitä mieltä (Ylessä – kuinkas muuten), että kaikilla tänne pyrkivillä tulee aina olla mahdollisuus hakea turvapaikkaa rajan yli päästyään. Periaatteessa olen samaa mieltä kuitenkin siten, että meidän tulee soveltaa kansainvälistä vastavuoroisuusperiaatetta. Toisin sanoen valtio, joka antaa piupaut kansainvälisille sopimuksille, ei itse voi näihin vedota eivätkä sellaisen valtion tänne lähettämät ”turvapaikanhakijat” nauti kansainvälistä suojaa.

Ihmettelen myös, miksi ei ole tuotu esiin sitä, että Venäjä on tässä suhteessa luokiteltu turvalliseksi maaksi, joten sieltä tänne yrittävillä ei todellisuudessa ole suojelun tai turvapaikan tarvetta.

No, Suomessa on 2 617 professoriliiton jäsentä. Ja siihen joukkoon mahtuu myös Bäckmaneja ja Loka-Laitis-vainaan aikanaan lanseeraamia ”päivystäviä dosentteja” antamaan aina kysyjälle mieluisia vastauksia aina lapsen päästöstä ydinaseisiin., joten eiköhän jätetä politikoivat proffat omaan arvoonsa.

Matti Jaakkola

varatuomari, kapteeni evp.

Mustasaari