Lähes miljardi euroa. Se on hintalappu ja arvio tappioiden euromääristä, mitä lähiaikojen lakot ovat aiheuttaneet bruttokansantuotteelle.
Nämä lakot ovat puhtaasti poliittisia. Käytännössä se tarkoittaa siis sitä, että poliittisilla lakoilla vastustetaan hallituksen tai eduskunnan tekemiä päätöksiä. Nämä käynnissä olevat lakot eivät siis liity neuvotteluihin paremmista palkoista tai työehtosopimuksista.
Suomi onkin tällä saralla erikoinen maa, sillä muissa Euroopan maissa poliittiset lakot ovat rajoitettuja (esimerkiksi Ruotsi, Norja, Tanska) tai jopa kokonaan kiellettyjä (esimerkiksi Saksa, Espanja, Kreikka).
Kansalaiset äänestivät vuoden 2023 eduskuntavaaleissa nykyiset kansanedustajat edustamaan heitä ja vaalien jälkeen hallitusneuvotteluista laadittiin hallitusohjelma, jonka toteuttamiseen hallituspuolueet ovat sitoutuneet.
Hallitusohjelman tavoitteet ovat selkeät: luoda lisää työtä Suomeen, purkaa kannustinloukkuja ja laittaa maamme talous kuntoon. Tämä ei ole mikään helppo tehtävä ja näihin asioihin vaikuttaa myös osaltaan se, mitä Suomen ulkopuolella tapahtuu.
Ammattiyhdistysliikkeet – opposition kannustuksella – eivät tunnu kunnioittavan demokraattista päätöksentekoa.
Kun päätökset eivät miellytä, ryhdytään lakkoilemaan ja hankaloitetaan niiden ihmisten elämää tarpeettomasti, jotka haluavat ja pystyvät käymään töissä.
Tavallisen työntekijän mitta alkaakin vähitellen täyttyä, eikä suotta. Kuvitelkaa tilanne toisin päin: entä, jos yrittäjillä olisi täydet oikeudet jättää palkat maksamatta työntekijöille, koska hallituksen tai eduskunnan päätökset eivät miellytä? Niinpä.
Ymmärrän hyvin lakkoilun tietyissä tilanteissa. Näitä ovat esimerkiksi ne, kun työntekijät haluavat taistella paremman palkan tai parempien työolojen puolesta omalla alallaan. Sen sijaan lakkoilu siitä syystä, että vastustetaan hallituksen työmarkkinauudistuksia tällä tasolla useiden päivien ajan, ei ole hyväksyttävää.
Suomen talous on kurjassa tilanteessa. Se on tosiasia, joka ei muutu lakkoilemalla – paitsi huonompaan suuntaan taloudellisten tappioiden muodossa.
Sen sijaan meidän (ay-liikkeet mukaan lukien) tulisi panostaa siihen, että saamme kasvua. Ja tätä vientivetoista mallia hallitus haluaa edistää, sillä se on tärkeä osa Suomen kilpailukyvyn turvaamista.
Valitettavasti vientivetoinen malli särähtää varsinkin monen matalapalkka-alan työntekijän korvaan kuin kirosana.
Mitä se malli sitten käytännössä tarkoittaa? Sitä, että lakiin kirjattaisiin, ettei valtakunnansovittelija voisi ehdottaa muille aloille palkankorotuksia, jotka ylittäisivät vientialojen korotukset.
Tämä on aiheuttanut huolta siitä, jääkö matalapalkka-alat palkkakuoppaan ja kuinka käy esimerkiksi hoitoalan palkoille tulevaisuudessa.
Kun Suomen talous saadaan kääntymään ja nousuun vientivetoisen teollisuuden myötä, saamme takaisin hyvinvoivan talouden. Hyvinvoiva talous edistää hyvinvoivaa yhteiskuntaa, mikä edesauttaa mahdollisuuksia parempiin palkkoihin myös hoitoalalle, varhaiskasvatukseen ja muille matalapalkka-aloille. Hoitoalan palkoista on keskusteltu jo monta vuotta ja todettu, etteivät ne ole nousseet tarpeeksi.
On selvää, että muun muassa hoitoalalle kuuluvat paremmat palkat. Olisiko siis aika koittaa jotain muuta ja uutta tapaa, jolla saavutamme tavoitteen?
Pia Sillanpää
PS:n kansanedustaja Kokkolasta