Kukaan meistä ei ole täydellinen. Moni on kuullut tämän lauseen, ja se on aivan totta.
Kaikki meistä tekevät virheitä. Se on okei.
Kuitenkin on ihmisiä, joiden on vaikeaa ymmärtää, että he itsekin voivat tehdä virheitä, eikä ainoastaan ympärillä olevat ihmiset.
Pahimpia ovat ne, jotka eivät usko, että hekin voisivat tehdä virheitä. He elävät kuplassa, jossa he pitävät itseään täydellisinä, eivätkä voi tehdä mitään asioita väärin. Jos heille tuo esille heidän tekemiään virheitä, he eivät usko. Heidän mielestään nämä ihmiset ovat väärässä.
Kuka tahansa täysijärkinen näkee, kuinka absurdia tällainen käytös on. Mutta omassa kuplassa elävän on varmaan vaikea nähdä selkeästi omaa toimintatapaansa.
Kuinka sellaisen ihmisen, joka on mielestään aina oikeassa, saa uskomaan, että hän on väärässä?
Yksi vaihtoehto on oikaista väärä tieto vetoamalla tosiasioihin, joita ei voi muuttaa. Tämä toimii etenkin ihmisillä, joilla on tapana jäädä valehtelusta kiinni.
Näissä tilanteissa on parasta puuttua sepittäjän sanomisiin ja oikaista asia, niin kuin se oikeasti on. Valheella on lyhyet jäljet, ja usein ihminen jää siitä ennen pitkää kiinni.
Tietyissä tilanteissa on kuitenkin annettava vain olla.
Miksi haaskata omaa aikaansa ja yrittää muuttaa jonkun mieltä, joka ei edes näe syytä muuttaa omaa käytöstään?
Hevosen voi tuoda veden ääreen, mutta on toinen juttu, juoko hevonen. Siitä ei voi sen puolesta päättää.
Parasta, mitä voimme tällaisissa tilanteissa tehdä, on antaa olla.
Mahdottoman hankalan tapauksen kanssa, joka ei myönnä olevansa väärässä, ei kannata alkaa väittelemään.
Luovuttaminen saattaa kuulostaa pelkurimaiselta, mutta joskus on tärkeintä hyväksyä tappio ja mennä eteenpäin.
Uskon, että ihmisen tekee onnelliseksi loppujen lopuksi se, että osaa nostaa kytkintä pattitilanteissa, ja kun on tehnyt virheen, myöntää reilusti erheensä.
Kirjoittaja on Vaasan nuorisovaltuuston puheenjohtaja.