Sukupolvien välillä on aina ollut eroja, mutta nykyään tuntuu, että nuoret ja vanhukset ovat kuin eri planeetalta. Maailma muuttuu niin nopeasti, että jo muutaman vuoden ikäero voi aiheuttaa aivan erilaisen maailmankuvan, saati sitten vuosikymmenien.
“Nykynuoret tuijottavat vain niitä puhelimiaan..." “Kun minä olin nuori..." Näitä ja samanlaisia lausahduksia kuuluu usein ja on kuulunutkin jo antiikin ajoilta asti. Nuoremmat sukupolvet ovat laiskoja, itsekeskeisiä, liian varovaisia, liian itsevarmoja, he valittavat liikaa, kuluttavat liikaa rahaa, teknologian pilaamia, hemmoteltuja...
Ja lista vain jatkuu. Usein valitukset ovat jopa ristiriidassa keskenään. Miksi tämä sama kehä jatkuu sukupolvesta toiseen?
Syy toistuvaan nuorisosta valittamiseen löytyy ihmisen muistista.
Vuonna 2019 John Protzkon tekemässä Kids these days: Why the youth of today seem lacking -nimisessä tutkimuksessa selvisi vastaus: muistot menneisyydestä ovat nykyhetken värittämiä. Vaikka luulet muistelevasi menneisyyden nuorisoa, et mitenkään voi muistaa koko kuvaa ja raot muistoissasi täyttää nykyinen sinä. Esimerkiksi jos itse olet keskitasoa älykkäämpi, saatat suuremmalla todennäköisyydellä arvioida nykynuorison tyhmemmäksi. Jos sinulle auktoriteetin kunnioitus tulee helposti, saatat arvioida nykynuorison paljon epäkunnioittavammaksi kuin itse olit nuorena. Jopa ekspertit arvioivat nykynuorison väärin.
Ja yleisesti ottaen nykynuorisolla menee monissa asioissa paremmin kuin heidän edeltäjillään. Tilastot osoittavat, että esimerkiksi päihteiden käyttö, raskaudet ja nuorisorikollisuus ovat olleet jo pitkään laskussa. Nuoret ovat aktiivisesti mukana ottamassa kantaa ajankohtaisiin aiheisiin, kuten ilmastonmuutokseen ja poliittisiin aiheisiin. Ja eriävät arvot voivatkin olla yksi syy sukupolvien väliseen kuiluun.
Mutta eivät kaikki syytteistä ole aivan perättömiä. On totta, että esimerkiksi peliriippuvuus on ongelma varsinkin esimerkiksi Japanissa, mutta usein sen mittakaava on liioiteltu. Vain koska pienelle prosentille videopelien pelaajista kehittyy siitä ongelma, ei se tarkoita, että pelaaminen olisi jokin elämän pilaava asia kaikille, ja siitä onkin todettu olevan yleisesti ottaen enemmän hyötyä kuin harmia. Someriippuvuus ja liiallinen ruutuaika taas ovat hiukan vakavampia ongelmia, mutta ne eivät koske pelkästään nuorisoa.
Eli ongelma ei niinkään ole sukupolvissa, vaan ihmisen epätarkassa muistissa. Ja koska ihmisen muistia ei vielä ainakaan olla pystytty muuttamaan täydelliseksi, ei ongelmaan ole mitään kunnon ratkaisua. Z-sukupolvi tulee vanhenemaan ja he tulevat toistamaan samat vanhat valitukset laiskasta, epäkunnioittavasta ja epäkiitollisesta nuorisosta, joita on kuultu jo antiikin Kreikasta asti. Jos vanhemmat sukupolvet vertaisivat nykynuorisoa omaan nuoruuteensa eikä paljon enemmän elämää kokeneempiin aikuisiin, he huomaisivat, etteivät sukupolvet eroa toisistaan yhtä paljon kuin olettaisi.
Helmi Aarnio, 8e, Seinäjoen yhteiskoulu