Vaasan Kiisto pelasi viimeksi miesten lentopalloliigassa vuonna 2008.
Uusi nousu ei tapahdu ihan hetkessä, sillä tällä hetkellä Kiisto palloilee kakkossarjassa.
Seuran harrastekoordinaattori Patrik Ojaniemi tietää, että nousu vaatii pääomaa.
– Meidän pitää saada omia junioreita siihen asemaan, että heillä pystyy pelaamaan ykkössarjaa ja sitä kautta saadaan näkyvyyttä. Pitäisi oman alueen pelaajista tehdä vähintään ykkössarjan joukkue, jolla aletaan yrittää nousua liigaan.
Nyt Vaasan Kiistossa on lähdetty ihan uudestaan hommaa rakentamaan.
– Yritämme taas tosissaan. Kun olimme liigakarsinnassa valmennukseni aikana, minun piti perhesyistä hypätä vähän pois koko hommasta vähäksi aikaa. Oikeastaan siinä tuli notkahdus.
Parin vuoden hiljaisemman hetken jälkeen seura laittaa uudestaan junnutyönsä kuntoon.
– Junioreista otetaan muutamia pelaajia edustukseen. Olemme terveellä pohjalla. Pelkkiin tuontipelaajiin ei mikään joukkue voi perustua.
Tätä tavoitetta edistää Vaasanseudun urheiluakatemia, jonka ohjelmistoon lentopallo on tulossa ensi syksynä.
– Sitä kautta on mahdollista saada hyviä pelaajia ja meidän omaa tuotantoa niin, että pystymme kehittämään omia junioreita. Vaasan Kiisto hoitaa tämän järjestelyn.
Ojaniemi kuitenkin korostaa, että akatemiaan osallistuminen ei edellytä pelaamista Kiistossa.
– Akatemia kehittää koko alueen lentopalloilua.
Mutta palataan liigaunelmaan. Ojaniemi tietää, että maailmalle lähteneitä pohjalaislentopalloilijoita ei kiinnosta tulla takaisin, jos Vaasassa ei ole tekemisen meininki ja menestyvä edustusjoukkue.
– Nyt Seinäjoen alueella lupaavat pelaajat menevät Kuortaneelle, josta he siirtyvät liigajoukkueisiin.
– Meillä pitäisi olla myös uskottava seura. Se pitää lähteä rakentamaan ruohonjuuritasolta. Jos liigasta puhutaan, siihen menee vielä muutama vuosi, että voidaan puhua uskottavasti, jotta voidaan nousta. Mutta siihen tehdään töitä.
Pitäisikö tätä tavoitetta ajatellen vaasalaisten ottaa jotain oppia Kokkolan Tiikereiltä, joka porskuttaa miesten lentopalloliigassa menestyksestä toiseen?
– En halua arvostella heidän tekemisiään. Meidän vahvuus on se, että teemme oman juniorityön kautta. Meillä ei ole sellaista taloudellista etua, mikä on Kokkolan Tiikereillä. He pystyvät ostamaan ulkomailta useamman pelaajan.
– Vaikka Vaasa nousisi liigaan, väitän, että tämä on talousalueena isompi kuin Kokkola, mutta täällä ovat jääkiekko ja jalkapallo tosi isoja lajeja, jotka rajoittavat lentopallon sponsorihakutoimintaa. Kokkolassa Tiikerit on tällä hetkellä ainoa pääsarjatason porukka, vaikka kyse on suhteellisen isosta kaupungista Suomen mittapuun mukaan. Se on heille etu, että he saavat siellä pelimerkkejä.
– Mutta ainakaan tällä hetkellä he eivät ole hirveästi tuottaneet omia pelaajia. He käytännössä aina ostavat sinne uudet pelaajat joka vuosi, jos heiltä lähtee. He hakevat ulkopaikkakunnalta korvaajat rahalla.
Ojaniemi taas näkee, että Kiiston rungon pitäisi koostua omista tai lähialueen pelaajista, joita seura voi täydentää täsmähankinnoilla joko muualta Suomesta tai ulkomailta.
– Jos lähdemme ostamaan pelaajia, ostamme joukkueen ja menestyksen. Vaasassa on kuitenkin nähty, että buumi loppuu. Jääkiekossakaan halli ei ole aina täynnä.
– Rahoituksen pitääkin olla terveellä pohjalla. Kun on omia junioreita, he eivät maksa niin paljon kuin silloin, kun pelaajia tuodaan ulkomailta, jolloin pitää hommata kaikki edut, Ojaniemi sanoo.
Hän odottaa, että Laihian Luja jatkaa Kiiston kanssa takavuosien hyvää yhteistyötä.
– Meillä on tälläkin hetkellä Laihialta pelaajia. Se on saanut jopa nuorten maajoukkueeseen pelaajia. Pitää miettiä, mikä on heidän tavoite ja mikä on meidän tavoite. Näkisin, että yhteistyötä pitää olla, että se tyydyttää molemmin puolin. Pystyvätkö he pelaamaan sillä tasolla, millä me haluamme eli ykkössarja- ja pääsarjatasolla? Suostuvatko he olemaan niin sanottu kasvatusseura Kiistolle?
Ojaniemi näkee, että koko Pohjanmaan alueella ei ole resursseja siihen, että jokainen paikkakunta tekee menestyvää pääsarjatason joukkuetta tai ykkössarjatason joukkuetta.
– Toivon hedelmällistä yhteistyötä Laihian kanssa.
JARNO RANTA