I-P:n pääkirjoituksessa oli esillä köyhyys. Tuo sana ja sen merkitys on nykyhallituksen käsitteistöstä poistettu. Aikaisemmat kykyhallitukset arvostivat sanaa ja sen merkitystä päätöksiä tehdessään.
”Köyhyys jättää lapseen pitkälle aikuisuuteen ulottuvat jäljet. Se lisää psyykkistä kuormitusta, kasvattaa ulkopuolisuuden tunnetta ja voi pahimmassa tapauksessa houkutella jopa rikollisiin tekoihin.
Jokainen hallituksen tekemä toimi, joka parantaa lapsiperheiden asemaa, on aina toimi tulevaisuuden puolesta. Pitkään jatkunut vaikea työllisyystilanne on jättänyt yhteiskuntaan jäljen, jonka seurauksia joudutaan korjaamaan vielä pitkään.
Ellei tilanteeseen saada muutosta nopeasti, on huono-osaisuudesta ja köyhyydestä tulossa suomalaisille sellainen perintö, jota kukaan ei halua jättää lapsilleen, mutta jonka valitettavan moni joutuu ottamaan kantaakseen.”
Lapsuuteni sain elää sota-ajan runtelemassa Suomessa, kodissa, josta sodan jälkimainingit veivät isän jättäen äidin viiden lapsen yksinhuoltajaksi. Isäni kuolema ei tehnyt meistä sotaorpoja. Omillaan oli pärjättävä. Näillä kokemuksilla voin vahvistaa pääkirjoituksesta lainaamani todeksi. Nykytermillä lienen ”kokemusasiantuntija”.
Lapsi-nuori, joka joutuu lähtemään elämäänsä ”takamatkalta”, ihmisalkuna, joka on joutunut vain katseellaan seuraamaan mitä paremmin toimeentulevien lapset, ikätoverit harrastavat, matkustelevat ja nauttivat tarjolla olevista virikkeistä. Menevät illalla levollisina ja ravittuina nukkumaan ja heräävät aamulla runsasravinteisen aamupalan ääreen. Köyhyyden runtelemat kuittaavat ravintonsa lasillisella vettä ja odottavat kouluruokailua. Kiitos kun se on vielä tarjolla.
Ihmettelen miten tunnekylmyyteen voi noin syvällisesti vajota, jotta köyhyyden annetaan turmella osan isänmaamme tulevaisuudesta, lapsista, joiden harteille on ikääntymisemme laskeutuva, maamme tulevaisuus rakentuva.
Körttivirressä on sanat: "Oikeut ei ole mulla, etees tulla, lasten leipää pyytämään.” Valtaa pitävien ”kermapeppujen” olisi hyvä pysähtyä todellisuuteen ja ajatella ratkaisujen merkitystä juuri vähäosaisten lasten osalta. Otetaan tarvittava lisä sieltä missä sitä on, heiltä, joilla on onnenkantamoinen osunut kohdalle. Lapset ovat vähiten voineet osaansa vaikuttaa. Toimeentuloturvalla pidetään yllä liekkiä joka ei lämmitä vaan antaa vain päättäjille ”Pilatuksen kaavun” - petollisen puhtaat kädet.