Lehtemme uutisoi lauantaina (12.12.), että Seinäjoen teinisurmasta yhdeksän vuoden tuomion saanut seinäjokelainen 15-vuotias tyttö ei ole istunut viime aikoina vankilassa.
Tuomittua oikeudenkäynnissä puolustanut asianajaja Kaarle Gummerus kertoi, että tuomittu on ollut jo jonkin aikaa hoidossa mielentilansa perusteella. Hoitopaikkaa hän ei paljastanut.
Etelä-Pohjanmaan käräjäoikeuden määräyksen mukaan tuomittu pidetään yhä vangittuna. Passituspaikka olisi Turun vankila.
Gummeruksen mukaan hoitomääräys menee todennäköisesti tämän ohitse.
– Onhan hän tähänkin asti ollut vangittuna. Kun hänet on määrätty hoitoon, hän on ollut sitä saamassa. En näe mahdollisuutta, että häntä sieltä siirrettäisiin tässä vaiheessa pois.
Tuomitun edunvalvoja, asianajaja Anni-Leena Mäki-Valtari sanoi, että ensi vaiheessa päätöksen hoitoonmääräämisestä tekee Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos, mutta lääkäri päättää hoidon jatkamisen tarpeesta.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen lausunnon mukaan tuomitulla on todettu psykoottinen persoonallisuus.
Tutkimuksissa hänellä oli ilmennyt vakavaa tunne-elämän poikkeavuutta, merkittäviä sosiaalisten tilanteiden tulkintaan liittyviä ongelmia, epäluuloisuutta, empatiakyvyttömyyttä ja välinpitämättömyyttä, jotka voivat hämärtää hänen harkintakykyään ja johtaa epäloogisiin päätelmiin ja toimiin.
Lausunnon mukaan tuomitun persoonallisuuden kehitys on vielä kesken, mutta persoonallisuuden tämänhetkisen rakenteen ja merkittävän poikkeavuuden vuoksi hänellä on todettu vakava mielenterveydenhäiriö.
Vanhan Vaasan sairaalan johtava lääkäri, oikeuspsykiatri Markku Eronen korostaa, että ei halua spekuloida yksittäistapauksella, vaan kertoo asioista vain yleisellä tasolla.
Hänen mukaansa psykoottisen persoonallisuuden oireilu muistuttaa psykoosia.
– Henkilön todellisuudentaju ei normaalitilanteessa petä kuitenkaan niin pahasti kuin psykoosissa.
Erosen mukaan psykoottisessa persoonallisuudessa henkilön ajattelussa voi olla muiden ihmisten mielestä outoja piirteitä. Varsinaisia harhoja siihen ei yleensä kuulu. Joskus psykoottinen persoonallisuus voi olla esioire psykoottiselle sairaudelle.
– Psykoottinen persoonallisuus voi kehittyä kahteen suuntaan. Se ei välttämättä muutu psykoosiksi.
Eronen sanoo, että psykoottinen persoonallisuus voi olla pitempäänkin pysyvä tila. Parantuminen ei ole helppoa.
– Se on varmasti vaikeaa, mutta ei missään nimessä mahdotonta. Nuorella ihmisellä ei ole mitään syytä menettää toivoaan.
Psykoottista persoonallisuutta hoidetaan antamalla tavallista psykiatrista hoitoa. Riippuen henkilön tarpeista hoitoon voi kuulua terapiaa ja mahdollisesti myös psykoterapiaa.
Uhkaavan psykoosin hoidossa voidaan käyttää myös lääkehoitoa, jos nähdään, että henkilöllä on ongelmia todellisuudentajun kanssa.
– Ne ovat suhteellisen pieniä annoksia. Nuorille annetaan samoja lääkkeitä kuin aikuisille.
Geneettiset tekijät voivat altistaa psykoosisairauksille, mutta se ei kuitenkaan tarkoita, että automaattisesti molemmat tai edes toinen vanhemmista olisi sairas, Eronen sanoo.
Joissakin tapauksissa äiti on voinut sairastaa jonkin infektion synnytyksen aikana.
– Joskus ei löydetä mitään selitystä, vaan kaikki on mennyt hyvin.
Eronen toteaakin, että psykoosisairauksissa taustalla oleva kokonaisuus, eli biologiset tekijät ja ympäristö, ratkaisee.
Alaikäisen kriteerit hoitoonmääräämiselle ovat väljemmät kuin aikuisella, Eronen sanoo.
Vaikka alaikäinen olisi vain alentuneesti syyntakeinen, hänet voidaan määrätä tahdosta riippumattomaan hoitoon. Eronen korostaa, että se ei kuitenkaan tarkoita pakkohoitoa.
– Suomessa ei käytetä sellaista termiä.
Erosen mukaan syitä tahdosta riippumattomaan hoitoon voi olla monia, jos kyseessä on nuori henkilö. Hänet voidaan esimerkiksi todeta itselleen tai muille vaaralliseksi. Voi myös olla, että henkilön mieli hoidon, tai joidenkin sen osien, tarpeellisuudesta vaihtelee. Alaikäisellä voi myös olla turvallisempaa hoidossa.
Näissä asioissa alaikäisen vanhempia kyllä kuullaan, Eronen kertoo. Kuuleminen voi vaikuttaa, mutta se ei kuitenkaan määrää lopullista päätöstä, jonka tekee lääkäri.
Hoito ei välttämättä ole tahdosta riippumatonta, Eronen toteaa. Henkilö voi myös itse haluta hoitoon.
Jos alaikäisen oireet osoittautuvat pitkäaikaisiksi, psykiatrisessa mielisairaalassa voidaan harkita, olisiko henkilö parempi siirtää nuorisopsykiatriseen hoitoyksikköön.
Erosen mukaan tahdosta riippumattoman hoidon tarvetta arvioidaan säännöllisin väliajoin.
Kun henkilö täyttää 18, kriteerit tahdosta riippumattomalle hoidolle muuttuvat, ja tilanne täytyy arvioida uudelleen.
Jos todetaan, että henkilö ei ole psykoosissa, loppuaika tuomiosta pitäisi istua vankilassa. Lähes psykoosi ei ole riittävä peruste täysikäisen henkilön tahdosta riippumattoman hoidon jatkamiselle.
– Jos kriteerit tahdosta riippumattomalle hoidolle täyttyvät, vankeustuomio jatkuu sairaalassa.
Eronen lisää, että järjestelmä ei kuitenkaan toimi niin, että ei-mielisairas henkilö voisi valita, onko hän sairaalassa vai vankilassa.
Jos henkilö todetaan parantuneeksi, hänet siirretään vankilaan.
Erosen mukaan arviointitilanteet ovat kuitenkin lääkäreille monesti vaikeita.
– Voi joutua esimerkiksi kysymään, onko eettisesti oikein lopettaa keskeneräistä hoitoa.
LAURA POTINOJA
