Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) julkaisi syyskuussa kouluterveyskyselyn tulokset, johon vastasi noin 270 000 lasta ja nuorta. Edellisiin kyselyihin verrattuna monessa asiassa on menty parempaan suuntaan, mutta ruokailutottumuksissa on tapahtunut kehitystä huonompaan. Näkyvimmin tämä tulee esiin tyttöjen kohdalla, joista jopa puolet jättää aamupalan ja kouluaterian syömättä. Kysymys on ilmeisesti pitkälti muoti-ilmiöstä. Ainakaan järjellä ei ole näissä trendeissä mitään sijaa.
Mistä tämä huono kehitys johtuu? Lapset eivät ole kotona oppineet tai tottuneet syystä tai toisesta terveellisille ruokailutottumuksille. Ehkä myös uhma on järkeä voimakkaampi.
Normeja ja aikuisten auktoriteettia vastaan kapinoivat mielipidejohtajat ottavat vanhemmilta ohjaus- ja päätösvallan. Nämä opetuslapset lähtevät seuraamaan ihailemiaan, tai joskus myös pelkäämiään esikuviaan kaikessa pahassa. Vanhempien opetukset unohtuvat väärän kaveripiirin paineissa.
”Pahat” kovistytöt jättävät koulun tarjoamat ateriat ylimielisesti väliin. Kysymys on vallasta ja siitä nauttimisesta. Moni kuvittelee myös pelkäävänsä lihomista, jota pyrkii välttämään jättämällä terveellisen ruoan syömisen. Kysymys on siis pitkälti kapinoinnista ja some-poseeraamisesta.
Terveysasiat eivät tässä ikävaiheessa ja kasvuympäristön paineessa voisi vähempää kiinnostaa, enemmänkin ulkonäkö. Ilmiöön liittyy myös jonkunasteista piittaamattomuutta itsestään. Tällöin ollaan jo vaarallisella alueella. Piittaamattomuus terveydestään on läheistä sukua itsetuhoisuudelle, kuin itsetuhoisuuden esiaste.
Epäterveellisesti elävät lapset levittävät sairastuttavaa pahaa oloaan ympärilleen. Se on kuin tarttuva tautiepidemia, seurauksiltaan jopa koronaa vaarallisempi.
Näin kännykkä- ja someaikana tarvittaisiin erityisen vahvaa vanhemmuutta kaverivanhemmuuden sijaan ”viruksen” leviämisen estämiseksi. Kotona ne järkevät ruokailutottumukset on opeteltava ja muistutettava muistuttamisen jälkeenkin myös siitä, että ne ovat huonoa kaveriseuraa ja suosiota tärkeämmät.
Vanhempien aseman palauttaminen kasvattajina on otettava käyttöön takaisin. Huonotapaisuudesta on tehtävä taas hävettävää eikä hyväksyttävää yksilöllisyyttä.
Mielenkiintoista mutta surullista tulee olemaan seurata nykyisten teinien terveysongelmia jo nuorena aikuisena. Kun tarjottuja terveellisiä ruokailuja jätetään usein väliin, mm. kotona aamulla ja kouluateria, se korvataan makeilla ja suolaisilla välipaloilla, energiajuomilla, pullalla, suklaalla, jäätelöllä, karkeilla ja muulla vahingollisella paljon keinotekoisia lisäaineita sisältävillä korvikkeilla. Unohtaa ei sovi hampaiden sairauksia, joilla on suuri merkitys kokonaisterveyteen. Lisäksi hampaiden korjaaminen tulee veronmaksajille kalliiksi ja harva taitaa nauttia hampaiden poraamisestakaan. Yleensä huonoihin ruokailutottumuksiin kuuluu vielä saumattomasti olematon liikunta. Esimerkiksi sähköpotkulaudalla tai mönkijällä liikkumista ei voi sanoa liikunnaksi.
Seurauksena säännöllisten terveellisten ruokailujen väliin jättämisestä on vähän myöhemmin lihavuutta, josta seuraa monenlaista terveysongelmaa. Esimerkiksi diabeteksella, syövillä, sydän- ja verisuonisairauksilla sekä tuki- ja liikuntaelinsairauksilla on todettu selkeä yhteys muun muassa huonoihin ruokailu- ja liikuntatottumuksiin jo kauan sitten, puhumattakaan juuri viime vuosina huomattavasti lisääntyneistä mielenterveysongelmista.
Aikapommi räjähtää juuri silloin, kun huoltosuhde on muutenkin huonoimmillaan. Vanhemmat ovat vastuussa lastensa ruokailutottumuksista, unirytmistä ja liikunnasta, kuten myös lasten ja nuorten huonoista elintavoista johtuvista sairastumisista. Tämä kertoo, ettei mallia ja oppia ole annettu tai se ei ole ainakaan mennyt perille. Tämäkin vastuu on ilmeisesti vieritetty joissakin tapauksissa yhteiskunnalle, eli lähinnä koululle.
Lasta ei voi vastuuttaa kasvatuksestaan. Lapsi kyllä oppii, jos opetetaan ja perustellaan. Vanhemman syyttäminen ei auta siinä vaiheessa, kun nuori aikuinen on sairastunut vakavasti lapsuus- ja nuoruusvuosien elintavoista johtuen. Tämä ei ole syyllistämistä, vaan sairauksia ennaltaehkäisevää ajattelua.