Viime viikolla saimme lukea uutisointia tragediasta, johon päättyi yhden pienen lapsen elämä. Lähisuhdeväkivaltaa pidetään yhtenä suomalaisista kansantaudeista, eikä syyttä – Suomi on yksi EU:n vaarallisimmista maista erityisesti lapsille ja naisille.
Pikkulapsivaihe tunnistetaan erityisen kuormittavaksi elämäntilanteeksi, joka osaltaan lisää myös lähisuhdeväkivallan riskiä. Tämän vuoksi jo äitiysneuvolassa tulisi huomioida lapsesta huolta pitävien aikuisten psyykkiseen hyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä, vanhempien parisuhdetta sekä lähellä olevaa tukiverkostoa.
Vanhemmille tulee tarjota jo raskausajasta alkaen tietoa varhaisen vuorovaikutuksen merkityksestä lapseen, jota sitten vahvistetaan lastenneuvolassa. Vanhempien jaksamisesta on tärkeää keskustella myös molempien huolta pitävien aikuisten kanssa erikseen, jotta perheessä mahdollisesti esiintyviä väkivallan riskitekijöitä tunnistetaan.
Ylisukupolvinen väkivaltailmiö näyttäytyy suomalaisissa perheissä yhä vahvasti. Lapsena väkivaltaisessa kasvuympäristössä elänyt aikuinen saattaa tahattomastikin käyttää samoja, vahingollisia toimintamalleja omassa vanhemmuudessaan.
Lapsille tulee opettaa tunne- ja turvataitoja sekä keskustella lasten oikeuksista. Vanhemmalle, joka tunnistaa haitallisia toimintamalleja, tulee tarjota tukea ja vaihtoehtoisien toimintamallien käyttöönottoa. Usein häpeä estää väkivallan kokijaa tai tekijää hakeutumasta avun piiriin hankalia tunteita tunnistaessaan - tämä osaltaan nostaa riskiä väkivallan kierteen jatkumiselle.
Väkivallan ehkäisytyössä erityisen keskeistä on kaikkien lapsia, nuoria ja perheitä kohtaavien ammattilaisten riittävä osaamisperusta väkivallan tunnistamiseen, puheeksi ottamiseen sekä eri osapuolten palveluihin ohjaamiseen. Tähän on myös velvoitteet Suomen ratifioimien ihmisoikeussopimusten kautta.
On tärkeää turvata työntekijöille riittävä tuki, jotta näissä kohtaamisissa toimiminen on luontevaa ja toivoa herättävää – ei tuomitsevaa. Ammattilaisen tulee olla kuulolla ja kysyä; kuinka voit, miten teillä jaksetaan, täytyykö sinun pelätä kotona, pelkäätkö itse satuttavasi muita? Emme voi jättää kysymättä siksi, että pelkäämme vastausta. Kysyminen voi pelastaa jonkun hengen. Jokaisen tulee pitää mielessään, että kuka tahansa voi olla väkivallan kokija, tekijä tai näkijä.
Väkivaltaa ehkäisevä työ vaatii toimiakseen vankat rakenteet niin kuntien, kuin hyvinvointialueidenkin palveluissa. Väkivallan vastaisen työn tarve on tunnistettu ja vahvempia rakenteita hyvinvointialueilla sekä kunnissa luodaan parhaillaan.
Väkivalta näkyy harvoin ulospäin ja siitä syystä se on piilorikollisuutta. Yhteistä eri alueille kehitettävissä lähisuhdeväkivaltaa ehkäisevissä toimintaohjelmissa ovat eri toimijoiden välinen monilainen yhteistyö ja organisaatiorajat ylittävä joustava tapa toimia.
Toimivat konsultaatio- ja tukirakenteet ovat tehokas tapa tuoda väkivaltatyön erityisosaaminen kaikkien ammattilaisten työn tueksi. Näin ollen väkivallan ehkäisyä tulee tehdä poikkileikkaavasti kaikissa palveluissa, kaikille ikäryhmille.
Lähisuhdeväkivallan ehkäisy on teema, jota kansallisesti kehitetään Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen koordinoimana. Lisäksi lapsiin ja nuoriin kohdistuvan väkivallan ilmiöiden parissa monialaista yhteistyötä sekä tuen, tutkinnan ja turvaamisen prosesseja kehittää kansallinen Barnahus -hanke. Toivottavasti kehittämistyöllä rakennetut tärkeät työvälineet ja toimintamallit jäävät myös käyttöön hankkeen jälkeen.
Ennaltaehkäisy tulee aina edullisemmaksi kuin korjaaminen, eikä inhimilliselle kärsimykselle tai ihmishengelle ole hintalappua. Lähisuhdeväkivallan ehkäisy ei ole se kohta, jossa säästetään.
Meri Ala-Huikku
väkivaltatyön koordinaattori
Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialue
Noora Kannisto
ehkäisevä väkivaltatyö
Pirkanmaan hyvinvointialue
Merja Pihlajasaari
väkivallan ehkäisytyön koordinaattori
Keski-Suomen hyvinvointialue