Etelä-Pohjanmaan ensihoitopalvelu muistuttaa sosiaalisessa mediassaan laissa säädetystä auttamisvelvollisuudesta ja onnettomuuspaikkojen kuvaamisesta aiheutuvista haitta- ja vaaratilanteista Kuvaa elämää, älä onnettomuuspaikkaa -kampanjallaan.
Aihe nousi pinnalle lauantaina Seinäjoen Ruukintiellä tapahtuneen, kaksi henkeä vaatineen liikenneonnettomuuden myötä.
Tapahtumapaikalta levisi heti onnettomuuden jälkeen omalla autollaan onnettomuuspaikan ohi ajaneen henkilön kuvaama video, josta näkyi, kuinka paikalla ei ollut vielä pelastusviranomaisia tai muita auttajia.
Ensihoitaja ja Etelä-Pohjanmaan ensihoitopalvelun sosiaalisesta mediasta vastaava Mikko Salmenkangas epäilee, ettei Ruukintien onnettomuuspaikkaa kuvannut henkilö ollut yhteydessä hätäkeskukseen ennen videon kuvaamista.
– Varmuutta ei ole, mutta jos liikkuvasta autosta on kuvattu, niin ei silloin kyllä vielä hätäkeskukseen olla soitettu.
Onnettomuuspaikkojen kuvaaminen on yleistynyt kymmenessä vuodessa
Salmekangas ei osaa sanoa, onko juuri kyseisellä onnettomuuspaikalla kuvaamisesta aiheutunut haittaa pelastushenkilökunnalle, mutta yleistä onnettomuuspaikkojen kuvaaminen kuitenkin on.
– Nykypäivänä tilanne on se, että mieluummin kuvataan kuin autetaan tai mieluummin soitetaan hätäkeskukseen kuin käydään varmistamassa uhrien kunto.
Välillä kuvaaminen tapahtuu ”vaivihkaa”, toisinaan puhelimen kanssa tullaan aivan iholle.
– Se häiritsee ja haittaa meidän auttamistyötämme. Pitäisi myös itse osata ajatella, miltä tuntuisi olla potilaan asemassa kuvattavana, mutta eipä sitä kukaan siinä kohdalla ajattele.
Myös onnettomuuspaikkojen kuvaaminen jälkeenpäin aiheuttaa vaaratilanteita. Salmenkankaalle sellainen sattui juuri Ruukintien onnettomuuspaikan tuntumassa.
– Edellä ajava auto löi liinat kiinni, avasi ikkunan ja alkoi kuvaamaan sitä puuta, johon auto törmäsi.
Kymmenessä vuodessa onnettomuuspaikkojen kuvaaminen on yleistynyt räjähdysmäisesti, koska siitä on tullut kehittyneen teknologian myötä helpompaa.
– Esimerkiksi kun vuonna 2012 kolmostiellä sattui iso kolari, missä oli ambulanssi osallisena, oli siitä tasan yksi valokuva julkisessa levityksessä. Jos sellainen kolari sattuisi tänä päivänä, löytyisi kuvia sen siliän tien.
Ensihoidon henkilökunta ei kuvaajien ilmaantuessa paikalle voi tehdä muuta, kuin pyytää heitä lopettamaan kuvaamisen ja poistumaan.
– Sitä sitten osa noudattaa, osa ei. Loppujen lopuksi ollaan niin pitkään siinä yksin, kunnes tulee muita apuja sulkemaan sitä onnettomuuspaikkaa ja siten helpottamaan meidän työtä.
Myös media on osasyyllinen onnettomuuspaikkojen häikäilemättömään kuvaamiseen.
– Erityisesti kaksi iltapäivälehteä pyytävät lukijoilta hyvin ahkerasti kuvia onnettomuuspaikoilta, sillä se on se mikä myy.
Viranomaiset haluavat työrauhan
Kuvaa elämää, älä onnettomuuspaikkaa -kampanja sai alkunsa loppuvuodesta 2021 Suomen Palopäällystöliiton, Pelastusopiston ja sisäministeriön pelastusosaston järjestämästä webinaarista, jossa käsiteltiin onnettomuuspaikkojen kuvaamista.
– Näkemys kampanjassa on se, että viranomaiset haluaisivat työrauhan ja potilassuojan säilyvän.
Tarkoituksena on saada myös ihmiset ymmärtämään onnettomuuspaikkojen kuvaamisesta mahdollisesti koituvat riskit sekä muistuttaa yleisestä auttamisvelvollisuudesta.
– Ensimmäinen tehtävä onnettomuuspaikalle sattuessa on ottaa puhelimella yhteys hätäkeskukseen eikä avata kamerasovellusta.
Ongelmia tuottaa myös se, että ohikulkijat ilmoittavat onnettomuuksista pysähtymättä tarkistamaan tilanteen vakavuutta.
– Joskus saattaa lähteä melko isot hälytysvasteet liikkeelle, kun soitetaan hätäkeskukseen eikä pysähdytä. Jollakin tavalla pitäisi käydä lähellä onnettomuutta, että voitaisiin varmistua potilasmäärästä ja vammoista.
Ihmisten kiinnostus onnettomuuksia kohtaan näkyy myös hälytysajoneuvon lähtiessä kohti kohdetta.
– Kun Seinäjoen keskustan alueella menee hälytysajoneuvo, niin kyllä se liikennevirta kääntyy sinne perään seurailemaan.