Luin WWF Suomen sivuja ja siellä ollaan sitä mieltä, että nurmi ei ole nykyään hiilinielu maataloudessa. Parhaimmillaan kivennäismaalla nurmi voi päästä tilanteeseen, että se ei ole päästölähde. Huimia väittämiä, tietolähteiksi ilmoitetaan Kristiina Reginan tutkimukset ja tietenkin Birdlife Suomi ja Suomen luonnonsuojeluliitto.
Ja sitten ne turvepellot. Taas huimia väittämiä. ”Turvepeltoja on Suomen peltopinta-alasta vain 10 prosenttia, mutta ne muodostavat puolet Suomen maatalouden päästöistä ja kymmenesosan kaikista Suomen ilmastopäästöistä. Turvepeltojen päästöt ovat suuremmat kuin henkilöautoliikenteen päästöt. Turvepelloilla on toki parempi viljellä monivuotista nurmea kuin yksivuotisia kasveja. Silti myös nurmen viljely turvepelloilla aiheuttaa kasvihuonepäästöjä.”
Onkohan tästä oikein järkevääkin tutkimusta vai nojaako WWF Suomi vain edellä mainittuihin tietolähteisiin? Kun väitettään, että ”turvemaapellolta” nousee enemmän kaasua vuodessa kuin henkilöautoliikenteestä, uskottavuus katoaa. Kun pellot Suomessa ovat roudassa noin 5 kuukautta, lienee selvää, ettei kaasuja nouse. Henkilöautoliikenne rullaa läpi vuoden. ”Turvemaapellolta” täytyy siis nousta kaasua rajusti, niin että hullukin huomaa.
Ensimmäinen kysymys. Mikä on turvepelto? Pelloilta otetuista maanäytteistä ei käytetä termiä turvepelto. Se on runsasmultainen. Kun tuollaisessa maassa viljellään nurmea, se sitoo enemmän hiilidioksidia kuin kivennäismaalla kasvanut, koska kasvusto on rehevämpi. Tämän ymmärtää kansakoulupohjaltakin.
Millä tavoin se ”turvemaa” aiheuttaa kasvihuonepäästöjä? Ilmaan siis täytyisi nousta kaasua? Jokainen voi käydä suolla haistelemassa. Ja kyllä siellä on outo imelä haju. Johtuu siitä, kun tapahtuu mätänemistä. Suolla ei ole rehevää kasvustoa, joten kesän aikana hiilidioksidin käyttö on vaatimatonta.
Sitten voi jalkautua sinne ”turvemaapellolle” kesällä, kun nurmi kasvaa. Ei ole samanlaista hajua kuin suolla. Nämä testit voi tehdä tavallinen tallaaja ja ajatella itse.
Kun nautatila tuottaa rehua eläimilleen ”turvemaan” runsasmultaisella pellolla ja syöttää sen karjalleen, se on ympäristöteko! Ihmiselle kelpaamaton nurmi muuttuu monenlaisiksi terveydellisiksi tuotteiksi kustannustehokkaasti.
WWF:n sivulla haikaillaan, että ”mikäpä olisi sen idyllisempi maalaisnäky kuin lehmät laiduntamassa kumpuilevassa maisemassa! Tämä näky tosin on nykyisin harvinainen.”
Kuluttajat ovat Suomessa vaatineet kautta aikain halvempaa ruokaa. Tämän johdosta maataloudessa on ollut jatkuva rakennemuutos, joka etenee edelleen. Kun Suomi liittyi Euroopan unioniin, viljelijöitä oli noin 130 tuhatta. ja 2023 enää reilut 40 000 tuenhakijaa. Tuhat suurinta maatilaa hallitsi 14 % koko Suomen pinta-alasta 2021. Eli laulun sanoin, ”aika entinen ei koskaan enää palaa.”
Nautakarjan ja ”turvemaapeltojen” uskonnonomainen perusteeton mollaaminen on syytä lopettaa, ellei haluta antautua kokonaan ulkomaisen ruokatuonnin armoille.
On korkea aika tunnustaa tosiasiat ja suorittaa kunnianpalautus suomalaiselle nautakarjataloudelle ja maataloudelle yleensä.
Ensin oli suo, kuokka ja Jussi. Jussikin tiesi, mikä on hedelmällistä maata.
Heikki Peltola
maanviljelijä
Lapua