Ajatelkaapa tilannetta, jossa vanhempana sinulla on tunne, että varhaisteini-iässä olevalla lapsellasi ei ole kaikki hyvin. Saatatte käydä perhetyöntekijällä juttelemassa asiasta, joka toteaa, että lapsella on vain teini-ikä alkamassa, ei hätää. Silti lapsen vanhempana tunnet, että kaikki ei ole hyvin. Lapsi eristäytyy tai on jopa kiusattu koulussa. Jos sinulla on vanhempana huoli lapsestasi, mietipä minkälainen on tunteiden myllerrys tai suru lapsesi sisällä käy! Mahdollisesti lapsesi alkaa käyttäytyä itsetuhoisesti ja pääsee siksi ehkä koulupsykologille, mutta mitään hätää ei ole, koska hänhän ei käytä päihteitä. Vasta kun lapsi uhkaa omaa henkeään sanomalla sen ääneen, hän pääsee nuorisopsykiatrian piiriin. Jonoon kahdeksi kuukaudeksi tietysti ensin. Ja tämä on tapahtunut siis Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialueella. Siinä kohtaa vanhempi ei syytä ketään muuta kuin itseään, vaikka yhteiskuntakin olisi varmasti voinut tehdä jotain jo aiemmin, että tähän tilanteeseen ei olisi päädytty.
Tämä tarina on tosi, mutta onneksi se on päättynyt kuitenkin hyvin. Valitettavasti tarina ei pääty näin hyvin kaikkien kohdalla. Joka neljäs nuori Suomessa voi huonosti. Tähän samaan aikaan nykyinen hallitus on sitä mieltä, että kolmen kuukauden hoitotakuu on ok. No ei ole!!! Ei kenenkään kohdalla! Mutta nuorissa nyt sattuu vain olemaan meidän tulevaisuutemme! Jos nuorten pahoinvointi jatkuu aikuisiälle, meillä on entistäkin vähemmän veron- ja eläkkeenmaksajia tulevaisuudessa. Yhä useampi nuori on mielenterveyssyistä työkyvytön jo toisen asteen koulutuksesta valmistuessaan.
Nuorille (ja tietysti myös aikuisille) on varmistettava mielenterveyspalveluissa riittävä tuki mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Matalan kynnyksen digitaaliset palvelut jokaisella hv-alueella ja nuorten kriisipuhelimien riittävä henkilöstö ovat ensiarvoisen tärkeitä varhaisen vaiheen apuja, mutta nuoren on päästävä ajoissa myös hoidon piiriin ihan kasvokkain. Hienointa olisi, jos yksi turvallinen aikuinen voisi kulkea nuoren rinnalla koko hoitopolun alusta loppuun asti (Oma Jeesaaja -malli).
Painopiste on oltava ehkäisyssä. Mielestäni demarinuorten ehdottama mielenterveyskartoitus kouluterveystarkastuksiin olisi mitä parhain ennaltaehkäisevä toimenpide. Lisäksi hv-alueilla tulisi ottaa käyttöön mielenterveysambulanssit hoitoon ohjaukseen helpottamiseksi ja nuorten turvatalotoimintaa tulisi laajentaa kattamaan kaikki hv-alueet. Nuorille tulisi tarjota kynnyksetöntä apua ilman ajanvarausta tai diagnoosia ja myös päihdeongelmaisten nuorien hoitoon pääsyä on helpotettava. Myös vanhemmille on tarjottava matalalla kynnyksellä tukea ja uskoa vanhempaa, mikäli hän on huolestunut lapsensa mielenterveydestä tai päihteiden käytöstä. Yleensä vanhemman huoli lapsesta on aiheellinen. Jos emme panosta nuortemme mielenterveyden hyvinvointiin nyt, milloin sitten?
Sanna Tauriainen (sd.)
alue- ja kuntavaaliehdokas
Seinäjoki