Nuorten Leijonien uusi päävalmentaja Lauri Mikkola, 42, ei pysty hillitsemään pikkupoikamaista riemuaan tuoretta valmennuspestiään kohtaan. Suomen 20-vuotiaiden maajoukkue aloitti taipaleensa Ruotsissa vuodenvaihteessa pelattaviin MM-kisoihin viime viikolla yhteisleirillä Suomen Urheiluopistolla Vierumäellä.
– Olen erittäin innoissani. Tämä on mielettömän hieno pesti ja iso kunnia, Mikkola sanoo.
Suomalaisten juniorimaajoukkueiden edelliset arvokisat eivät menneet nappiin. Kummatkin ikäluokat (18- ja 20-vuotiaat) jäivät MM-kisoissa viidenneksi. Kun kesäkuun lopussa Nashvillessä järjestetyssä NHL-draftissakaan ei tullut yhtään ensimmäisen kierroksen suomalaisvarausta, hätäisimmät kiekkofanit pääsivät älähtämään jo jonkinasteisesta kriisistä. Mikkola suhtautuu nykyhetkeen tyynen rauhallisesti.
– Jos draftin ennakkoasetelmia katsoi, niin siellä oli muutamaa pelaajaa kohtaan isoakin kiinnostusta. Vaikea sanoa, mikä lopulta käänsi seurojen kelkan siten, että kaverit varattiin vasta toisella kierroksella.
NHL:n pelaajatarkkailijat arvioivat enemmänkin pelaajien tulevaisuutta kuin tätä hetkeä.
– Fakta on se, että kansainvälinen taso on kova. Meillä on Suomessa paljon hyviä pelaajia, mutta ei ehkä ihan maailman absoluuttista kärkeä. Uskon vilpittömästi siihen, että tästäkin ikäluokasta (2004–2005 syntyneet) kehittyy myöhemmällä iällä NHL-pelaajia, Mikkola toteaa.
Jäällä saa käyttää aivoja
Mikkola korostaa, että suomalaisessa jääkiekossa joukkuepelaaminen on vahvasti keskiössä, kun taas esimerkiksi pohjoisamerikkalainen kulttuuri on enemmän yksilökeskeistä.
– Aika harvoin suomalainen kiekko on elänyt puhtaasti yksilöiden varassa. Se sama näkyy myös täkäläisessä valmennuskulttuurissa, Mikkola muistuttaa.
Vaikka nuori yksilö olisikin viimeisen päälle joukkuepelaaja, se ei poista sitä, että luovuudellekin olisi löydettävä sijaa. Eri valmentajakoulutuksissa on pohdittu paljon sitä, minkälaisia harjoitteita pelaajille teetetään.
– Meidän täytyy pystyä luomaan sellaisia harjoitusmalleja, joissa pelaaja voisi tunnistaa ja havainnoida paremmin, mitä jäällä tapahtuu. Henkilökohtaista taktiikkapakkia pitää kasvattaa, unohtamatta kuitenkaan sitä, mikä se Suomi-kiekon identiteetti on. Nopeus ja yllätyksellisyys tarkoittavat tilanteiden tunnistamista ja sitä, mitä peli kulloinkin tarjoaa, Mikkola sanoo.
– Jäällä saa käyttää aivoja sekä luovuutta, Mikkola toteaa.
Kuhta korostaa luistelun merkitystä
Nuorten Leijonien apuvalmentaja Kimmo Kuhta, 48, on sitä mieltä, että nuorten yksilövalmennusta pystytään yhä kehittämään. Kuhdan mukaan se on lähinnä seurojen ja niissä toimivien valmentajien tehtävä.
– Pitää elää niin, että ymmärretään, missä maailman kärki menee. Täytyy peilata siihen, missä ne parhaat menevät, ovatko he meitä edellä ja jos ovat, niin kuinka paljon ja missä ominaisuuksissa, Kuhta sanoo.
Kuhta nostaa suurimpana erona luistelun.
– Se on alue, jota pitää systemaattisesti hinkata pirun nuoresta lähtien. Sen jälkeen luistelun tueksi sitten taitoa ja tekniikkaa. Vasta näiden asioiden jälkeen tulevat joukkuetaktiset jutut.
Kuhdan mukaan Suomessa kasvaa hyviä ja taitavia pelaajia. Heille hän soisi lisää vapauksia – tiettyjen raamien puitteissa toki.
– "Pelimiehille" on aina tilaa. Heillä pitää olla vapaus toteuttaa itseään, koska sitten kun taitureista kasvaa huippupelaajia, he ovat niitä, jotka ratkovat matseja ja joista kirjoitetaan.