Pitkän linjan painivalmentaja ja seura-aktiivi Seppo Yli-Hannuksela tietää, että tuloksekas urheilutoiminta vaatii tiettyjä perusasioita.
– Jos harjoitusten vetäminen ja juniorien kanssa kilpailuissa kiertäminen loppuu, jälki on karua, Ilmajoen molskivelho kiteyttää.
Yli-Hannukselan seuratyö ei rajoitu vain oppien jakamiseen harjoituksissa. Hän on tarvittaessa kisatapahtumissa mukana vaikka makkaroita paistamassa. Myös tukijoiden hankkiminen kuuluu kuvioihin.
– Ainakaan vielä ei ole löytynyt meidän seurasta sellaista henkilöä, joka keskittyisi vain yhteistyökumppanuuksien hoitamiseen. Vähän jokaisen pitää tehdä vähän kaikkea.
Valmentajauran kohokohtiin lukeutuvat tietenkin oman pojan Marko Yli-Hannukselan maailmanmestaruus sekä kaksi olympiamitalia. Sydneyn olympialaisissa vuonna 2000 Seppo Yli-Hannuksela toimi päävalmentajana.
Valmennettavista löytyy vuosikymmenten varrelta 23 eri henkilöä, jotka ovat vääntäneet miesten SM-kultaa kreikkalais-roomalaisessa tai vapaapainissa, ja mestaruuksia on kaikkiaan lähes sata.
– Vähän veikkaan, että se on Suomen ennätys, konkarivalmentaja tuumii.
Tiukka tahti vuodesta 1976
Heinäkuun helteillä Yli-Hannuksela on ehtinyt vetämään esimerkiksi nelipäiväisen kesäleirin. Mukana oli lähes 40 iältään 11–20-vuotiasta painijaa Ruotsin Västeråsia ja Vantaata myöten.
– On aina ilo katsella, kun on innokkuutta näkyvissä. Se on kaiken elinehto.
Muutenkin treenejä on tullut vedettyä vanhaan tyyliin vähintään neljä kertaa viikossa. Sama tahti on jatkunut jo vuodesta 1976.
– Kyllä sitä jaksaa, kun ei töissä tarvitse enää käydä. Jos joku haluaa vielä yrittää, niin jonkunhan treenejä täytyy vetää. Vetäjiä ei ole koskaan liikaa. Itsekin pysyy nuorekkaampana, kun on nuorten joukossa.
Ilmajoen Kisailijat on vuosikymmeniä pystynyt pitämään toimintansa tasokkaana.
– Täällä on sikäli hyvä tilanne, että se, joka haluaa, pääsee vaikka mihin asti. Se on itsestä kiinni.
Koko maakunnan näkövinkkelistä tilanne on huonompi, ja monessa entisessä painipitäjässä toiminta on hiipunut.
– Valitettavasti tilanne on huono monessa seurassa. Ei olisi takavuosina ikinä uskonut, että esimerkiksi Kauhajoen Karhun tai Lappajärven Veikkojen paini on tällaisessa tilassa.
Vielä löytyy vääntäjiä
Suomalaisen painin näkymät ovat konkarin mielestä kohtalaiset.
– Harrastajamäärät ovat valitettavasti pienentyneet, mutta se koskee kaikkia yksilölajeja. Vielä löytyy kuitenkin niitä, jotka haluavat yrittää. Se on vain siitä kiinni, onko seuroissa vetäjiä. Kaikki eivät halua joukkuelajeihin.
Pariisin olympialaiset ovat edessä vuoden päästä. Suomalaisvääntäjien olisi läpäistävä tiivis karsintaseula, jotta paikka viiden renkaan kisoihin avautuisi.
– Ison kiven takana ne paikat ovat. Suotavaa olisi, että paikkoja tulisi ja vielä menestystä itse kisoista. Suurimmat toiveet ovat kreikkalais-roomalaisen painin kahdessa raskaimmassa sarjassa, kun vain miehet pysyisivät terveinä.
Kisailijoilla oli yhtäjaksoisesti edustaja olympiamolskilla kahdeksissa perättäisissä kisoissa vuosina 1988–2016. Nyt toiveet kohdistuvat raskaan sarjan Konsta Mäenpäähän.
Valmentajalegendan oma ura molskin äärellä jatkuu entiseen malliin.
– Yli 80-vuotias Arto Savolainen jatkaa valmentamista edelleen Vantaan Sammossa. Hän taitaa olla tällä hetkellä vanhin koutsi, joka tekee seuratyötä.
Suku vahvasti mukana
Yli-Hannukselan suku muutenkin vahvasti esillä painipiireissä. Pojat Marko ja Mika työskentelevät painivalmentajina. Lapsenlapsia on kahdeksan ja lapsenlapsenlapsia neljä. Heistä viidellä on painilisenssi.
– Ja Mikan vaimokin vetää nassikkapainia Turussa.
Seppo Yli-Hannuksela täyttää 70 vuotta sunnuntaina 30. heinäkuuta. Merkkipäivänään hän on matkoilla.