Eläkeläinen Polly Chan heiluttaa lantiotaan silmät suljettuina musiikin tahdissa monitoimikeskuksessa Hongkongissa. Diskopalloin koristellussa tilassa on käynnissä iltapäivädisko, johon 71-vuotias Chan osallistuu noin 30 muun ikäihmisen kanssa.
Kesällä alkanut viikoittainen diskotoiminta on osa laajempaa kokeilua, jolla kaupunki yrittää tavoittaa alati eristäytyneempää väestönosaa. Hongkongissa on alettu puhua ikäihmisten kohdalla jo yksinäisyysepidemiasta, jota koronasulut ryydittivät edelleen.
Vanhempaa väkeä aktivoivaa toimintaa alettiin järjestää sen jälkeen, kun Hongkongissa arki oli viime vuoden lopulla palautumassa normaaliksi ankarien liikkumis- ja kokoontumisrajoituksien jäljiltä.
– Tämä on suunnattu ikäihmisille, jotka kokevat yksinäisyyttä tai joilla on vain vähän sosiaalisia suhteita, vanhusten päivätoiminnasta vastaava Lai Sim-fong sanoo uutistoimisto AFP:lle.
– Jotkut vanhukset ovat kertoneet välttelevänsä ulkona liikkumista ja kertovat, että myös heidän tuntemansa ikätoverit eivät tunne tarvetta poistua kodeistaan, Lai jatkaa.
Polly Chan osuu kuvaukseen ikäihmisestä, jota diskotoiminnalla tavoitellaan. Chan kertoo, ettei hänen ole helppo puhua alakulostaan lähimmäisilleen. Tanssiklubeilla teini-ikäisestä asti viihtynyt Chan sanookin, että tanssi on parasta lääkettä hänen mielialaansa.
– Minulla ei ole montaakaan ihmistä, joille puhua. Tanssiessani tunnen oloni helpottuneeksi, Chan kertoo uutistoimisto AFP:lle.
Avun tarve kasvaa
Iltapäivädiskot ovat täyteen varattuja, mutta eivät ne silti riitä täyttämään hongkongilaisten vanhusten tarpeita nähdyksi tulemiselle ja sosiaalisille kohtaamisille.
Hongkongin yliopiston vuoden 2022 alkupuolella tekemässä kyselyssä selvisi, että 5 000 iäkkäästä vastaajasta kolmannes oli kärsinyt joko masennuksesta, ahdistuksesta tai yksinäisyydestä. Tuolloin voimassa olleet koronarajoitukset koettelivat erityisesti ikänsä vuoksi riskiryhmään luettuja seniorikansalaisia.
Auttamiskeinojen tarve on ainoastaan kasvamaan päin, sillä ennusteiden mukaan Hongkong on vuoteen 2050 mennessä väestöltään maailman vanhin kaupunki. YK:n laatimien ennusteiden mukaan yli 65-vuotiaiden osuus on Hongkongissa tuolloin yli 40 prosenttia.
Samalla nuoret ovat pyrkineet pois Kiinan tiukkaan otteeseen ajautuneelta Hongkongin erityishallintoalueelta. Paitsi että nuorten lähteminen ulkomaille vaikuttaa Hongkongin väestörakenteeseen, on sillä suoria vaikutuksia myös vanhusten hyvinvointiin.
Toisessa vuonna 2022 tehdyssä tutkimuksessa selvitettiin vointia niiltä hongkongilaisilta, jotka lapset ja lapsenlapset "jättivät jälkeensä" muuttaessaan pois. Heistä lähes 70 prosenttia osoitti viitteitä masennuksesta ja liki 80 prosenttia oli vaarassa eristäytyä muista ihmisistä.
Avun perille saaminen vaikeaa
Myös itsemurhat olivat viime vuonna korkeimmillaan vuosikymmeneen. Hongkongissa toimivan Samaritan Befrienders -avustusjärjestön mukaan kaupungissa tilastoitiin viime vuonna 1 080 itsemurhaa, joista 40 prosentissa tapauksista tekijä oli 60-vuotias tai tätä vanhempi.
– Ikäihmiset hakevat usein vähemmän apua ja usein mieltävät itsensä taakaksi silloin, kun he kamppailevat mielenterveyden kanssa, avustusjärjestön puheenjohtaja Heymans Wong sanoo AFP:lle.
Myös Wongin mukaan vanhuksen sosiaalisen piirin laajeneminen olisi tälle parasta apua.
Se on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty. Adeline Tsang, hongkongilaisen sosiaalipalveluja tarjoavan Christian Family Service Centre -keskuksen vanhuspalvelujen johtaja, kertoo joutuvansa alituisesti houkuttelemaan asiakkaitaan lähtemään kodin ulkopuolelle.
Myös Tsang katsoo, että pandemian aikaisilla sulkutoimilla oli suuri vaikutus ihmisiin.
– Eroahdistus ja henkilökohtaisen tilan tarve ovat vahvistuneet myös siksi, että moni nuori sukulainen on lähtenyt kaupungista viime vuosien aikana, Tsang sanoo.
"Houkutellaan vanhukset piiloistaan"
Myös Tsangin edustama keskus järjestää päivätoimintaa vanhuksille. Vanhuksille seuraa pitää ihmisten lisäksi joukko terapiakoiria.
Entinen opaskoira, kultaturkkinen labradorinnoutaja Rally saa rapsutuksia Ho Yiu-keungilta.
– Tämä on parempaa kuin ajan viettäminen ihmisten kanssa, 70-vuotias eläkeläinen myhäilee.
– Koirat eivät puhu minulle takaisin.
Ho alkoi osallistua päivätoimintaan sen jälkeen, kun koti alkoi pandemian myötä tuntua vankilalta. Hän sanoo, että ihmisten tapaaminen, kuntoilu ja mahjongin pelaaminen ovat tuoneet elämään valoa.
Hän toivoo, että vaikeasti tavoitettavat ikäihmiset saadaan järjestetyillä aktiviteeteilla "houkuteltua piiloistaan".
– Ilahduta heitä ja anna heille tunne siitä, että he saavat huomiota. Siten he tulevat ulos, Ho neuvoo.