Miten voi olla mahdollista, että saman päivän iltapäivällä Kuortaneenjärven Kirkonkylän puolella nuori lenkkeilijämies putoaa jäihin entisen taimitarhan kohdalla ja aiemmin päivän näöllä pitäjän kalastusseuran miehet ajavat Länsirannalta jäälle verkkoja viedäkseen ja mittaavat jään paksuudeksi 32 senttiä?
Syynä saattavat olla lähdepaikat, jotka kulkevat kovinakin jäätalvina käsi kädessä heikkojen jäiden kanssa.
– Ei kai sitä voi koskaan olla liian varovainen teräsjään aikanakaan, äkkisyvään pudonnut mies muistelee ja vannoo pitävänsä tästä lähtien aina naskalit mukanaan jäillä liikkuessa.
– Kyseessä oli onneksi urheilullinen nuorimies, joka jaksoi punnertaa itsensä ylös omin voimin, kuortanelainen Harri Mäki-Mustapää kertoo.
– Jossakin Länsirannan Seppälänniemen paikkeilla jää säilyy pitkään lähteiden takia epämääräisenä. Se ikään kuin hautoo, Kuortaneen kalastusseuran puheenjohtaja Tauno Lampinen sanoo.
Lähteet olisi tietysti hyvä merkitä, mutta sen käytännön toteuttaminen on hankalaa. Samoin se, kuinka ja mistä ihmiset huomaisivat varoitusmerkinnät.
Nyrkkisääntönä kalastusseuran puheenjohtaja neuvoo satunnaiselle jäällä liikkujalle, että silmin havaittavat sulat alueet kannattaa kiertää rantojenkin läheisyydessä kaukaa, samoin pystyyn nousseet ahtojäämuodostelmat. Ahtojäiden alla piilee tyhjiöitä ja taskuja, joista ihminen voi humpsahtaa helposti läpi, kun vesi on laskenut jäätymisen jälkeen.
Toisin kuin yleensä luullaan, vaaralliset lähteet sijaitsevat rannan lähistöllä, jossa voi olla sulia alueita tai heikon jääpeitteen railoja. Keskijärven syvyyksissäkin lähteitä pulppuaa, mutta ne eivät teräsjäätä nakerra.
Lue Kuortaneenjärvestä pelastautuneen tarina, lisää lähteistä ja niiden vaarallisuudesta torstain lehdestä.
HEIKKI PELTOKANGAS