Kun peruskoulu lähestyy loppuaan, on Merenkurkun koulun yhdeksännen luokan oppilailla viimeisellä viikolla perinteinen ysigaala.
Petyin, koska meille jo tutut ysivideot kiellettiin, sillä aiempina vuosina oppilaat eivät osanneet käyttäytyä.
Valitin asiasta useimmissa oppilaskunnan hallituksen kokouksissa jankaten, ja lopulta sanoin, etten osallistu ysigaalaan ollenkaan.
Hauskintahan tässä on se, että eivät minua ne ysivideot kauheammin loppujen lopuksi kiinostaneet.
Halusin vain väitellä, koska osalla koulun henkilökunnasta on vaikeuksia ymmärtää, että nuorillakin on aivan oma äänensä.
Jos koulun henkilöstö kohtelisi nuoria nuorina eikä lapsina, olisin varmasti mennyt ysigaalaan mukaan ilman valituksia.
En olisi esimerkiksi kaikin keinoin kieltäytynyt pestistä, joka minulle gaalaan annettiin ilman omaa tahtoani.
Omasta mielestäni, jos menen ysigaalaan, menen sinne omilla ehdoillani.
Voin myöntää, että olen hyvin jääräpäinen. Useimmiten olen paljon innokkaampi tekemään tehtäviä omasta tahdostani kuin että joku käskee minua tekemään niitä. Minulle onkin hyvin tärkeää, että jos teen jotain, se johtuu omasta tahdostani.
Itse uskon kovasti siihen, että jos joku kunnioittaa minua, niin minä kunnioitan häntä takaisin.
Siitä huolimatta monen aikuisen on hyvin vaikea nähdä nuoret vertaisinaan, olkoon kyseessä sitten koulun henkilökuntaa tai K-Citymarketin vartija.
Oma reaktioni kunnioituksen puutteeseen on se, että asioiden pitää tapahtua juuri minun ehdoillani, eli todennäköisesti vaikeimman kautta.
Jos taas minut kohdataan tasavertaisena, olen paljon valmiimpi tekemään yhteistyötä tai jopa menemään täysin vastapuolen ehdotuksen mukaan.
Toisaalta on myös ongelmallista olettaa nuorilta liikoja. Olen esimerkiksi itse ollut matematiikan oppitunneilla, joissa opettaja vain lukee tehtävän annon uudestaan ja sanoo, että 9.-luokkalaisen pitäisi jo osata ratkaista se, vaikka oppilas pyytää apua.
Uskon, että useat nuoret voivat samaistua siihen, että aikuiset joko vähättelevät meitä tai odottavat meiltä liikoja.
Yleensä, jos yritämme sanoa jotain, niin aikuiset vastaavat, että olemme liian nuoria tietämään mistään mitään. Ja kun teemme virheitä, aikuiset sanovat, että olemme liian vanhoja mokaamaan.
Aikuisia emme ole, ja lapsiksi emme enää tule, joten antakaa meidän olla nuoria.
Ymmärtäkää, että olemme siinä iässä, jossa on vielä hyvä tehdä virheitä, kunhan niistä oppii.
Olette itsekin olleet nuoria, joten olisi tekopyhää esittää täydellistä.
Kirjoittaja on Vaasan nuorisovaltuuston puheenjohtaja.