Yksi innokkaimmista Helsinkiin lähtijöistä lienee äijäyhtye Gubbrockarna, joka saa kunnian päättää Pop-up Pohjanmaan esitykset Espan lavalla lauantaina 13. kesäkuuta.
Yhtye on harjoitellut tunnollisesti tulevaa koitosta varten kaksi kertaa viikossa.
– Treenaamme aina säännöllisellä rutiinilla, kuten urheilijat, bändin nokkamies Carl-Gustav Wigren sutkauttaa.
Ensimmäinen Helsingin-keikka. Espan lavalla Gubbarit esittelevät lähinnä englanninkielistä materiaalia, jonka juuret ulottuvat syvälle rockin historiaan 1950–1960-luvuille.
Kyseessä ei kuitenkaan ole mikä tahansa cover-bändi. Maakuntajohtaja Olav Jern vaati jo kaksi vuotta sitten, että Gubbarit nähtäisiin tapahtumassa esiintymässä.
Edustettuna ovat parhaat palat bändin kaupunginteatterilla pyörineestä Fifty-Sixty-show’sta, jonka esitykset olivat loppuunmyytyjä. Svengaavat kappaleet muun muassa Beatlesilta ja Rolling Stonesilta saavat siten myös Helsingin ohjelmistossa tilaa.
– Olemme käyneet soittamassa ulkomaita myöten, mutta emme koskaan Helsingissä. Nyt soitamme niin pitkään kuin on tarvis eli toista tuntia, Wigren vakuuttaa.
Työväenopisto Arbiksella aikoinaan perustettu yhtye esiintyi ensimmäisen kerran jo vuonna 1998, minkä jälkeen kokoonpano on hakenut aktiivisesti muotoaan.
Espan lavalle yhtye astelee noin parinkymmenen äijän voimin. Tosin äijärokkareita täydentää myös aimo annos naisenergiaa. Neljästä monilahjakkaasta naisesiintyjästä kaksi sai tänä keväänä ylioppilaslakin päähänsä. Viulistit Salla Niemi ja Patricia Yuliwas odottavat innolla keikkaa.
– On ihan ylisiistiä lähteä esiintymään Helsinkiin, nuoret naiset intoilevat.
Hyvä ryhmähenki. Bändi ei ole aivan perinteinen nuorten naisten harrastus, sillä sen jäsenet ovat heidän isiensä tai jopa isovanhempiensa ikäisiä. Nuoria viulisteja se ei haittaa. He ovat viihtyneet Gubbarien riveissä jo muutaman vuoden.
Niemi naureskelee löytäneensä bändin isoveljensä kautta, joka soitti yhtyeessä aikoinaan. Vaikka tytöt ovat oppineet tuntemaan toisensa aiemmin yhteisten Kuula-opiston opintojen ansiosta, he ovat tutustuneet paremmin vasta Gubbareissa.
– Täällä on hyvä ryhmähenki, ja on hienoa soittaa yhdessä. Ei jännitä yhtään niin paljon kuin esiintyessä yksin muutaman kymmenen hengen yleisön edessä Kuula-opistolla, Niemi vakuuttaa.
– Lisäksi soitettavat kappaleet ovat todella hyviä, jopa parempia kuin alkuperäiset, naiset pohtivat.
Kuunteleminen nuorentaa. Gubbarit ovat tottuneet loppuunmyytyihin konserttispektaakkeleihin. Rockin klassikot takataskussa ja asukokonaisuudet kuhunkin teemaan sopivina bändi nauttii huimaa yleisön suosiota erityisesti Pohjanmaalla.
– On se vaan hassua, että yleisö tulee yhä uudestaan katsomaan meidän esityksiämme, äijät naureskelevat.
Mutta miten Helsinki vakuutetaan?
– Haluamme, että yleisö viettäisi mukavan kesäillan ja että se lähtisi tanssien hymyssä suin kotiin. Meitä kuunnelleet ovat sanoneet nuortuneensa illassa 20 vuotta, bändin jäsenet tuumivat naureskellen.
Anna Jussila