JymyJussit on pelannut hyvin. Tästä on osoitus paikka yläjatkosarjassa.
Miesten superpesiksessä pelaava Seinäjoen JymyJussit kuuluu sarjan nuorimpiin porukoihin.
– Joukkueessa pelaa useita A-juniori-ikäisiä, mutta myös yksi B-juniori. Ehkä Hyvinkään Tahkolla on suunnilleen samanikäistä porukkaa, laskeskele pelinjohtaja Mikko Vainionpää, aikanaan itsekin siepparin tontilla vuosia pelannut.
– Viime kaudella meitä veikattiin hännänhuipuksi, mutta yhdeksänneksi vaan sijoituttiin.
Ennen tämän kauden alkua tiedettiin Vimpelin, Sotkamon, Joensuun ja Kouvolan muodostavan sarjan kovan kärjen. Vaan kuinkas ollakaan, jatkosarjojen alkaessa Seinäjoki olikin sitten hienosti viides, myhäilee Vainionpää.
Ylemmän loppusrajan ensimmäisessä ottelussa Sotkamossa ensimmäinen jakso tuli JymyJusseille takkiin 12-1. Siinä vaiheessa tv-selostajakin surkutteli seinäjokelaisten Sotkamo-kammoa, mutta joutui pikkuhiljaa perumaan puheitaan, kun toinen jakso kääntyi vieraille 5-6 ja supervuorokin vahvan kotijoukkueen hämmästykseksi peräti 3-7. Harvoin on Hiukan katsomosta poistunut niin hiljaisia ja pettyneitä kainuulaisia.
– Meillä on ollut pari loukkaantumista lihasrevähdysten muodossa, mutta onneksi lukkari Itävalo saatiin jo Sotkamoon lautasen äärelle, iloitsee Vainionpää.
– Vaikka sarja on sujunutkin lupaavasti, niin mitään numeraalista tavoitetta joukkueelle ei ole astettu. Kunhan keskitytään hyvin tuleviin otteluihin.
Lajia ja pelaajia on puhuttanut tämänvuotinen pelijärjestelmä. Ensin pelataan runkosarja, jossa joka joukkue kohtaa kahdesti toisensa. Sen jälkeen sijotusten perusteella jatketaan seitsemän joukkueen muodostamilla ylemmillä ja alemmilla jatkosarjoilla. Niissä kukin joukkue pelaa kolmesti kotonaan ja kolmesti vieraissa. Vasta näiden jälkeen alkavat pudotuspelit.
Useiden mielestä olisi voitu runkosarjan jälkeen siirtyä suoraan pudotuspeleihin aikaisempaan tapaan. Pidentynyt kausi lisää loukkaantumisvaaraa ja todennäköisesti niissä viimeisissä matseissa jo hämäräkin alkaa haitata.
Teksti: Seppo Heinonen