Juhannuspäivän aamun koittaessa Kauhajoen Nummijärvellä järjestettävän Nummirockin Metsäleirinnässä on vielä hiljaista. Leirintäalueen kioskeille on saapunut pari juhlijaa ostamaan kenties aamupalaa itselleen.
Juhannuksen aikaiset festarit alkoivat virallisesti keskiviikkona, osa juhlijoista on saapunut paikalle enemmän tai vähemmän ennakkoon.
Jostain päin leirintäaluetta kantautuu musiikkia, teltoista ja asunto-autoista ryömii hiljalleen juhlijoita ulos virkistäytymään. Hiljaista puheensorinaa kuuluu sieltä täältä, mutta tunnelma on yleisesti hyvin rauhallinen.
Musiikkia kohti kulkiessa huomion herättää jokin pinkki väripilkku muuten harmahtavassa maastossa. Kuljemme kohti leiriä, jossa ollaan heräilemässä hiljalleen uuteen päivään grillailun merkeissä.
Pinkki väripilkku osoittautuu yksisarvisasuksi, jonka yksi leiriläisistä on pukenut päälleen. Leirissä on havaittavissa pientä väsymystä.
– Ei tarvitse verenpainemittaria, sen näkee suoraan naamasta, nurmikolla istuva leiriläinen huikkaa.
Leiriläiset olivat menneet nukkumaan hieman puolen yön jälkeen edeltävänä iltana, "oikeasti ihmisten aikoihin".
– Nukkuminen ja tajuttomuustila on kaksi eri asiaa, lisää toinen leiriläisistä nauraen.
Seurue jää nauttimaan makkarasta ja "melkein kylmistä" juomistaan, matkan jatkuessa kohti jo hieman lähempää kuuluvia sointuja.
Bilebussin aamutunnelmia
Musiikki johtaa leiriin, jossa komeilee musta bussi. Musiikki pauhaa ulkona olevista kaiuttimista, ja koko komeuden vierustalla istuu päiväänsä aloitteleva kolmikko traktorin edessä. Jani Kovalainen, Joonas Jänkälä ja Arttu Tuominen huitovat tulemaan luokseen.
– Tää on meidän juhannusrituaali, ollut jo monta vuotta, Jänkälä summaa.
Tuominen ohjaa sisälle bussiin, josta löytyy lisää seurueeseen kuuluvia juhlijoita. Bussissa on alettu heräilemään juhannuspäivään, ja päivän ensimmäiset juomat on saatu korkattua. Pullot kiertelevät, ja puhe käy vilkkaana.
Peremmältä löytyvät makuutilat ja pieni sauna. Yksi seurueesta on vielä aamupesulla, muut ovat siirtyneet oleskelemaan pöytien ääreen.
Osa seurueesta on käynyt Nummirockissa jo vuodesta 2009 alkaen, osa on liittynyt mukaan myöhemmin.
– Nyt täällä ollaan niin kauan kuin henki pihisee, Sami Kovalainen nauraa.
Jänkälä avaa seurueen Nummirock-historiaa ja siirtymistä rantaleirintäalueen pitkästä leirinrakennusprosessista bussiin ja metsäleirintään.
– On helpompaa, kun on nopeasti siirreltävä leiri, Jänkälä avaa.
Seurue jää viettämään lauantaiaamua bussiin ja matka jatkuu kohti seuraavia hereillä olijoita.
Tulppaanimetsän kuhinaa
Tulppaanimetsäpolun varrelta löytyy Tulppaanimetsä-leiri. Jo monivuotinen leiri on säilyttänyt vakipaikkansa leirintäalueella, jonka ansiosta myös polku on nimetty leirin mukaisesti.
Vaikka sijainti on pysynyt ennallaan, seurueessa on vaihtunut ihmisiä vuosien varrella. Tänä vuonna seurueen "vanhimpina" konkareina toimivat vuodesta 2007 alkaen Nummirockissa käyneet Lassi Luhtala ja Jari-Pekka Kankaanpää. Seurueesta löytyy myös ensikertalainen, Jonny Rintamäki.
Leirissä vallitsee väsynyt tunnelma. Osa seurueesta on vielä nukkumassa ja osa raahautunut ulos istuskelemaan. Perimmäisessä nurkassa istuu kädet ristissä pupukorvainen mies väsyneenä. Jukka Koivumäki istuu "vuosia sitten Biltemasta ostetussa" jättikokoisessa retkituolissa.
– Siellä on kylmälaukku integroituna tohon (käsinojaan), Koivumäki esittelee tuoliaan.
Nukkuminen on seurueen mukaan onnistunut hyvin pienestä metelistä huolimatta.
– Jos jostain kuuluu liikaa meteliä, voi aina kääntää toisen kyljen, vinkkaa Kankaanpää.
Puheensorina vilkastuu seurueen jakaessa filosofisia mietteitään, jotka sopivat hyvin rauhaisaan aamutunnelmaan. Seurueeseen liittyy myös Susanna Kallio, joka kömpii teltasta pöydän äärelle.
Seurue jätetään heräilemään uuteen päivään ja matka jatkuu.
Hiljalleen uuteen päivään
Kun suunta käy jo pois päin, huomion herättää sohva jonka äärellä on heräileviä juhlijoita. Leiri on hieman pienempi, mutta kodikkaan oloinen.
– Vähän on rapsakka olo, mutta eiköhän tämä tästä. Uuteen nousuun ja sitä rataa, Aleksi Kaprio toteaa.
Lauantai on lähtenyt seurueella kuuleman mukaan hyvin käyntiin. Heidi Metsäranta on huolehtinut paikalle sohvan ja muuta sisustusta tuomaan kotoisuutta. Sohvaa on yritetty pitää siistinä, että sen saisi otettua mukaan myös ensi vuonna.
Kaprio ja Miko Lapikisto ovat toista kertaa Nummirockissa.
– Päätettiin tulla viime vuonna ekaa kertaa ja oli niin mahtava meininki, että haluttiin tulla uudestaan, Kaprio kertoo.
Heidi Metsäranta aloittaa hiljalleen päivään valmistautumisen nimetyllä "meikkauspisteellään" Kaprion ja Lapikiston kerratessa juhannustaan.
Metsäleiristä poistuessa alkaa näkyä jo yhtä sun toista kulkijaa alueella. Tunnelma vaikuttaa jo eläväisemmältä ja liikehdintä on vilkkaampaa, mitä leirintään saapuessa. Eikä kello ole vielä edes yli puolen päivän. Tästä on hyvä jatkaa juhannuksen viimeiseen festaripäivään.
Juttua päivitetty 28.6.2023 klo 13.02. Korjattu kuvatekstiin haastateltavan nimi.