Äänestysaktiivisuus on kunta- ja aluevaaleissa alhaisella tasolla; myös eduskuntavaaleissa. Äänestysaktiivisuuden tulisi olla presidentinvaalien luokkaa. Perinteinen etukäteismainonta ei tunnu auttavan, eduskuntavaaleissa jännittävä poliittinen tilanne jonkin verran.
Aika ajoin nousee vaatimus sähköisestä äänestämisestä. Monet pitävän notorisena tosiseikkana, että sähköinen äänestämisen nostaisi äänestysprosenttia. Viron kokemukset eivät kuitenkaan tue näkemystä. Helppoa ja nykyaikaista sähköinen äänestys olisi.
Pullonkaulaksi on noussut vaaliasiantuntijoiden kielteinen näkemys. Viimeksi kirkolliskokouksen lakivaliokunta käsitteli muutama vuosi sitten mahdollisuutta ottaa seurakuntavaaleissa käyttöön sähköinen äänestys. Perustuslakiasiantuntijoiden lausunnoista yksi kielteinen peruste nousi muita selkeämmäksi: sähköinen äänestäminen uhkaisi vaalisalaisuutta. Perhe voisi ennen äänestämistä kokoontua yhteen ja sopia, kuinka äänestetään. Pariskunnat voisivat sopia yhteisestä äänestyskäyttäytymisestä. Toinen puoliso voisi painostaa äänestämään tietyllä tavalla ja valvoisi toimitusta.
Virossa ongelma on poistettu siten, että vaalipäivänä voi käydä uudelleen äänestämässä. Viimeinen äänestys on sitova.
Vaalisalaisuus ei voi kuitenkaan olla ratkaiseva asia. Jo nyt perheen jäsenet, puolisot ja ystävät menevät usein yhdessä äänestämään ja saattavat olla tietosia toistensa äänestyskäyttäytymisestä. Äänestyskopissa voi kuitenkin muuttaa kantaansa, siihen ei kukaan voi vaikuttaa.
Toinen periaate, johon vedotaan, on perinne. Näin on tehty aina, sitä ei voi muuttaa. Totta on, että nykyinen järjestelmä luo äänestykseen arvokkuutta. Tämä on tärkeä pointti.
Kolmantena on nostettu esille tosiasia, ettei nykyistä vaalitapaa voida kokonaan muuttaa. Edelleen on runsaasti kansalaisia, joille sähköinen äänestäminen ei jostain syystä ole mahdollistaa. Vaalikopit eivät katoa pitkiin aikoihin, vaikka äänestystapa olisi mikä tahansa.
Oma näkemykseni sai tukea, kun luin Hesarissa kehitysjohtaja Esa Mäkisen mainion kolumnin ”Sähköiseltä äänestämiseltä odotetaan liikoja”. (HS 4.5.2025).
Vaalien tärkeys on ratkaiseva tekijä. ”Äänestysaktiivisuus on hyvä puntari sille, kuinka tärkeinä vaaleja pidetään. Aluevaaleissa äänestämättä jättämien ei ollut vahinko vaan valinta – protesti aluevaaleja vastaan.”
Vaalitavalla ei olisikaan merkitystä, vaan sillä miten tärkeiksi äänestäjät vaalin kokevat. Presidentin vaali koetaan tärkeäksi: samoin äänestäminen. Olen Ben Zyskowiczin kanssa samaa mieltä, että aluevaalit voisi jättää pois. Kunnat valitsivat aikanaan sairaanhoitopiirien valtuustoihin parhaat voimansa; oli kunnanjohtajia, keskeisiä luottamushenkilöitä ja ylipäänsä erikoissairaanhoidosta kiinnostuneita henkilöitä. Välillinen vaali oli perusteltua.
Puolueet tekivät kuntavaaleista yleisvaalit. Se näkyi jo mainonnassa: kokoomus oli ”oikealla asialla”, demarit olisivat tehneet ”kaiken reilummin”. Keskusta ohjeisti äänestäjiä: ”vaihda keskelle”. Myös ehdokkaiden vaaliteemoissa ei näkynyt tavoitteita, vaan erilaisia iskulauseita.
Seuraavissa kuntavaalitenteissä voitaisiin nostaa esille alueellisia, jopa paikkakuntakohtaisia ongelmia. Myös ehdokkaat voisiva paneutua asiakysymyksiin. Joku sanoikin, että ”enemmän asiaa, vähemmän makkaroita”!
Ilmari Ylä-Autio
varatuomari
Seinäjoki