Maastohiihto on ollut suomalaisten valtalajeja urheiluareenoilla. Vaan mitäpä sanoa enää 2025...? Kaukaisia alkavat olla menestysajat, kahden Hämäläisen sekä Hakulisen, Mäntyrannan, Oikaraisen, Räsäsen, Miedon, Härkösen, Kirveniemen, Myllylän, Isometsän, Niskasen... Naisten hiihtosuuruuksia olivat Wideman, äitee Rantanen, Kajosmaa, Takalo, Lukkarinen, Matikainen, Saarinen, Kuitunen, Pärmäkoski, Niskanen... Nämä muistitietonani, muitakin on ollut. Vaan nyt olympiatalven edellä lupaukset puuttuvat meiltä, toki Iivo Niskasta unohtamatta.
Mutta viime kisat ovat olleet norskijuhlaa miehissä ja naisissa. Itse olen tullut johtopäätökseen, että tämä meno ei voi jatkua ilman lajin hiipumista. Tarkoitan suoraan sanoen sitä, että kansainvälisesti on kyseenalaista, miten yhden maan ylivoimainen hallinta vaikuttaa lajisuosioon, hiihtosponsoreihin ja etenkin lajiharrastukseen.
Itseäni on huolestuttanut myös hiihtomuutoksessa ns. vapaan tyylin kehitys. Väliaikalähtöjen loppua on suosittu samalla. On siirrytty tyystin uusmuotolajiin; syy lienee tv- ym. katsojien kiinnostuksen ylläpito.
Maassa on nuorison kiinnostus urheilussa selvästi siirtymässä joukkuelajeihin, siirryttykin jo. Suomi-niminen sporttimaa on historian hämäryyteen siirtynyt. Moottoriurheilumme on hiipumassa myös. Kansamme on siirtynyt "tupalajeihin", tietokoneen ja etenkin kännykkäharrastukseen.