Taleban-äärijärjestön valloitettua jälleen Afganistanin vuonna 2021 toimittaja ja tietokirjailija Åsne Seierstad päätti, ettei hänelle riittäisi talebanien maanpaossa olevien uhrien haastatteleminen Norjassa. Hänen olisi matkustettava Afganistaniin ja puhuttava talebanien kanssa.
Norjalainen Seierstad halusi tutustua kasvotusten ihmisiin ja perheisiin, joista pelätty äärivanhoillisen islamin liike koostuu. Matka toteutui alkuvuodesta 2022, mutta sen alku ei ollut rohkaiseva. Kun Seierstad saapui rekisteröitymään Talebanin hallinnoimaan ulkoministeriöön Kabulissa, häntä kehotettiin luopumaan suunnitelmastaan.
– Kerroin heille kirjoittavani kirjaa Talebanista ja että minun oli tarpeen haastatella heitä yksityisihmisinä ja perheinä. He sanoivat, että se ei missään nimessä tule onnistumaan, koska me Talebanissa emme puhu yksityisasioista, Helsingin kirjamessuilla vieraillut Seierstad kertoi STT:lle.
Nuivasta vastaanotosta huolimatta Seierstad sai akkreditaationsa, ja hänet päästettiin Kabulin kaduille. Fikserin avulla Seierstad alkoi etsiä yhtä kirjansa päähenkilöistä, ja urakka osoittautui paljon helpommaksi kuin ulkoministeriössä oli toimittajalle uskoteltu.
– Löysimme ihmisiä, jotka olivat itse asiassa hyvinkin halukkaita puhumaan, koska kyllähän kaikki voittajat haluavat puhua. Haasteena olikin löytää sellainen ihminen, jolla oli tarpeeksi kokemusta, mutta joka ei ollut niin korkea-arvoinen, ettei suostuisi puhumaan, Seierstad kertoo.
Kirjaa varten piti myös löytää hyvä tarinaniskijä, jonka kertomuksen lukijat haluaisivat kuulla. Lopulta tällainen ihminen löytyi fikserin Talebaniin kuuluvan veljen kontaktien kautta. Niin Seierstad tapasi Bashirin, jota kirjailija pyysi osallistumaan kirjan tekemiseen.
– Hän meni kysymään vaimoiltaan ja äidiltään, saako hän tehdä sen. Muutamaa päivää myöhemmin hän sanoi, että se sopii.
Kolmen sukupolven afgaanien kertomus
Seierstadin uutuuskirja Afgaanit ilmestyi syyskuussa suomeksi Gummeruksen kustantamana. Kirja seuraa Bashirin ohella kahta afganistanilaisnaista Jamilaa ja Arianaa. Kirjan kolme päähenkilöä kuuluvat eri sukupolviin, ja heidän elämäntarinoidensa kautta käydään läpi Afganistanin sotien ja sorron värjäämä lähihistoria.
Kertomus alkaa Neuvostoliittoa vastaan vuosina 1979–89 käydystä sodasta ja käy läpi Afganistanin sisällissodat, ensimmäisen Taleban-vallan vuodet sekä talebanhallinnon kaataneen Yhdysvaltain hyökkäyksen, joka seurasi syyskuun 11. päivän terrori-iskuja vuonna 2001.
Bashirin osuus kirjasta seuraa tästä alkanutta Afganistanin sotaa. Kertomus seuraa Bashirin varttumista tienvarsipommeja rakentavasta ja raketteja laukovasta juoksupojasta aina korkea-arvoiseksi sotapäälliköksi talebanien sissisodassa länsiliittoumaa ja sen tukemaa keskushallintoa vastaan.
Tarina päättyy talebanien voittoon länsiliittouman pestessä lopullisesti kätensä Afganistanin tomusta ja verestä vuonna 2021.
– Lopputulos oli kaikista vaihtoehdoista huonoin, aivan hirveä. 20 vuoden investoinneista mitään ei ole jäljellä, ei niin mitään, kertoo Seierstad Afganistanin nykytilasta.
Seierstad ei usko, että talebanien ote vallasta Afganistanissa kirpoaa. Ainoa toivo muutoksesta piilee hänen mukaansa talebanien sisäisissä erimielisyyksissä.
Seierstadin mukaan suurin osa maan hallituksesta edustaa niin kutsuttuja maltillisia talebaneja, jotka kannattavat naisten opiskelua ja työntekoa. Tiukan vanhoillista linjaa kannattava uskonnollinen johto on kuitenkin toistaiseksi saanut tahtonsa läpi naisten aseman nujertamisessa.
Haastattelun aikoihin 34-vuotias taleban-komentaja Bashir on äärivanhoillisen islamin oppien mukaan elävän suurperheen patriarkka, joka on sodan voittajana ensi kertaa saanut maistaa makeaa elämää vietettyään koko aikuisen elämänsä taistelijana vaikeissa olosuhteissa. Seierstadin mukaan pesunkestävä jihadisti ei kuitenkaan ollut täysin kesyyntynyt. Valtion virkamiehen työpaikoista kieltäytynyt uskonsoturi haaveili pyhän sodan levittämisestä naapurimaa Pakistaniin.
Seierstad teki Afganistaniin yhteensä kolme matkaa kirjaansa varten ja vietti viikkoja Bashirin perheen seurassa. Afgaanit nousi bestseller-listoille sekä Norjassa että Ruotsissa. Norjassa teos oli ehdolla voittamaan Brage-palkinnon, joka on Norjan vastine Finlandia-palkinnolle. Kirjan käännösoikeudet on myyty 10 maahan.
Kirjalla Seierstad palaa juurilleen. Kirjailija nousi aikoinaan kansainväliseen suosioon niin ikään Afganistaniin sijoittuneella, vuonna 2002 Norjassa julkaistulla kirjallaan Kabulin kirjakauppias. Teos sijoittui ensimmäisen Taleban-vallan kaatumisen jälkeisiin vuosiin.
Talebanit määräsivät jyrkän sukupuolierottelun
Talebanien valtaa Afganistanissa on leimannut naisten lähes täydellinen karkotus kaikesta julkisesta elämästä kuten koulutuksesta ja työpaikoilta. Kansainväliset ihmisoikeusjärjestöt ovat kutsuneet Afganistanin nykyjärjestelmää "sukupuoliapartheidiksi", verraten sitä Etelä-Afrikassa aikoinaan käytössä olleeseen rotuerotteluun.
– Maassa on todellakin sukupuoliapartheid, joka on nyt vielä paljon pahempi kuin maassa ollessani, naisilla ei ole juuri mitään työpaikkoja, Seierstad sanoo.
Kirjailijan mukaan sukupuolten väliset valtasuhteet perheiden sisällä ovat kuitenkin moniulotteisempia ja äideillä sekä vaimoilla voi olla perheiden sisällä valtaa – ainakin jos perheenisä sen sallii kotirauhan säilyttämiseksi.
– Toki jos mies on paskiainen, hän voi tehdä vaimoilleen mitä haluaa, mutta jos olet tavallinen ihminen, kuten talebanitkin pohjimmiltaan ovat, niin perheessä kaikkien pitää olla onnellisia, jotta se toimii. Tämä koti, johon itse tutustuin, vaikutti melko onnelliselta, Seierstad sanoo.
Kukaan Bashirin perheen naisista ei ole käynyt kouluja tai ollut työelämässä. Kirjailijan kysyessä siitä, olisivatko he halunneet toisenlaisen elämän, naiset vastasivat kieltävästi.
– Mutta voiko siihen vastaukseen luottaa, jos he eivät ole koskaan tunteneet ketään, joka olisi tehnyt sellaista?
Seierstadin mukaan heillä oli vaikeuksia esimerkiksi ymmärtää sitä, miten naiskirjailija oli yksin matkustanut Norjasta Afganistaniin ilman miespuolista saattajaa.
Pikkupojille opetettiin rynnäkkökiväärien käyttöä
Eikö yksin matkustavaa länsimaista naiskirjailijaa sitten pelottanut Afganistanissa matkustaminen?
– En pelännyt talebaneja, koska he olivat voittajia ja halusivat vakuuttaa maailman siitä, että he ovat tuoneet vakauden maahan ja kohtelevat vieraitaan hyvin. Pelkäsin sen sijaan (terroristijärjestö) Isistä, joka on saanut sijaa Afganistanista ja teki joka viikko pommituksia sekä joukkosurmia. Siksi matkustin burkaan pukeutuneena, koska en halunnut valikoitua heidän ulkomaiseksi kohteekseen. Kabulissa ei ole juuri ollenkaan ulkomaalaisia.
Bashirin kotona Seierstad ei kokenut isäntäänsä ja haastateltavaansa uhkaavaksi. Pelkoa herättivät lähinnä tämän lapset, jotka harjoittelivat kotona rynnäkkökiväärien huoltoa ampumarataharjoituksiaan varten.
– Yksi Bashirin pojista, olikohan hän silloin 12-vuotias, sanoi minut nähdessään verensä palavan, koska minut tappamalla hän menisi suoraan paratiisiin. Se käännettiin minulle myöhemmin. Hänen isänsä kyllä torui poikaansa ankarasti, koska vieraita ei kohdella sillä tavoin, Seierstad kertoo.
"Maailmasta puuttuu vastapuolen perspektiivi"
Talebanin uhrien ja vastustajien ääniä on länsimaisessa mediassa saatu kuulla runsaasti, mutta talebanit itse ovat vain harvoin olleet äänessä. Heidän tarinoidensa kertominen sopii Seierstadille, jolla on aiempaa kokemusta roistojen ja hirviöiden elämänkerturina.
– Yritin kerran haastatella jopa Breivikiä, Seierstad kertoo.
Norjan sodanjälkeisen historian pahimman joukkosurman tehnyt äärioikeistolainen terroristi Anders Behring Breivik oli aiheena Seierstadin vuonna 2013 ilmestyneessä teoksessa Yksi meistä. Breivikin suunniteltu haastattelu kirjaa varten ei lopulta onnistunut, vaan kirjailijan oli tyytyminen kirjeenvaihtoon.
– Hän asetti niin monta ehtoa, hän halusi kirjoittaa osan kirjasta. Hän on sellainen kaupankäyjä, joka haluaa aina hyötyä jotenkin. Se ei toiminut, Seierstad kertoo.
Seierstadin mielestä maailmassa ei ole ketään, jonka kanssa hän ei moraalisista syistä suostuisi keskustelemaan. Myös hirviöinä pidettyjä on kuultava.
– Maailmasta puuttuu nyt vastapuolen ihmisten perspektiivi, vihollisten näkökulma. Otetaan nyt esimerkiksi Gaza: meillä ulkopuolisilla voi olla molempien puolten näkökulma, mutta konfliktin osapuolilta on historiallisesti puuttunut kyky tai halu nähdä asiat vastapuolen näkökulmasta, Seierstad sanoo.