Tasavallan presidentti Sauli Niinistö on Suomen ulkopolitiikan kiistaton johtaja, mutta myös aktiivinen mielipidevaikuttaja, kuten käynnissä olevien valtiopäivien historiallisesta avajaispuheestaan kävi ilmi. Hänellä on myös tasapainoinen - mahdollistava, mutta varauksellinen - kanta koskien Suomen Nato-jäsenyyttä. Ratkaisevassa roolissa on Suomen kansa, jolta hän haluaisi kysyä neuvoa lopulliseen kannanmuodostukseen, jos Nato-jäsenyydestä joskus päätetään. Ulkoministeri Timo Soini ja puolustusministeri Jussi Niinistö ovat tukeneet presidentin linjaa erinomaisella tavalla.
Omista jatkoaikeistaan Sauli Niinistö on ilmoittanut kertovansa keväällä 2017. Yleisesti ajatellaan, että jos hän asettuu jälleen ehdolle, on hänen valintansa jatkokaudelle tasavallan presidentiksi lähes varma. Muilla ehdokkailla ei ole jakoa. Näin ajattelen myös itse. Lähinnä kyse on siitä, valitaanko Niinistö jatkokaudelle suoraan ensimmäisellä kierroksella, vai nouseeko toiselle kierrokselle haastaja Niinistölle vihervasemmistosta.
Koska omasta puolueestani käytännössä kukaan ei ole ilmoittanut haluavansa pyrkiä presidentiksi, kertoo se siitä, että myös perussuomalaisten riveissä odotellaan Sauli Niinistön ilmoitusta. Jos hän lähtee ehdolle, puolueella on mahdollisuus asettua suoraan Sauli Niinistön taakse ja edesauttaa tuellaan hänen valintaansa jo suoraan ensimmäisellä kierroksella.
Jos puolue ei asetu Sauli Niinistön taakse, pitää syyn olla erittäin hyvä. Siihen ei riitä heitto, että kaikilla uskottavilla puolueilla on oltava oma ehdokas tai että kun on pyydetty ja kysytty, niin sen takia ehdokas asetetaan ja ehdokkaaksi lähdetään. Motiivin on oltava todellinen ja kunnollinen. Suomi on vakavassa tilanteessa. Presidentinvaali on henkilövaali. Siinä äänestetään parasta ehdokasta nimenomaan tasavallan presidentin tehtävään.
Keskusta valitsi tien, jossa se asettaa ehdolle tasavallan presidentiksi eduskuntaryhmänsä nykyisen puheenjohtajan Matti Vanhasen. Keskusta ei syystä tai toisesta loppuun asti luota Sauli Niinistöön, eikä keskusta välitä siitä, asettuuko Sauli Niinistö ehdolle vai ei. Presidentiksi halutaan taustaltaan keskustalainen. Keskustalle kyseessä on puoluevaali. Istuva presidentti ei kelpaa – ainakaan ensisijaisesti.
Keskustan toiminnassa on loogisuutensa, sillä jos ehdokas presidentinvaaliin asetetaan tosissaan, se on tehtävä ennen kuin Sauli Niinistö mahdollisesti asettuu ehdolle. Miksi asettaa ehdokas enää sen jälkeen, jos Sauli Niinistö lähtee ehdolle? Niinpä. Korkeat kriteerit täyttäviä uskottavia syitä sellaiseen on perussuomalaistenkin äärimmäisen vaikea löytää. Sellaiset syyt olisivat enemmän tai vähemmän keksimällä keksittyjä puoluepoliittisia syitä.
Ehkä perussuomalaiset voisivat toimia toisin ja edustaa tässä ajassa uudenlaista poliittista kulttuuria, mikäli Sauli Niinistö asettuu ehdolle eli asettua suoraan hänen taakseen. Oletan, että tukemme kelpaa.
Vesa-Matti Saarakkala
Kirjoittaja on kansanedustaja (ps.) Kurikasta.